Avainsana-arkisto: WWF

Pitääkö talkoolaisen olla aamuihminen?

 Miksi talkoot alkavat aina jumalattoman aikaisin? Yhtä hyvin talkoot voisi aloittaa urbaanin sivistyneesti Fazerin brunssin jälkeen puolelta päivin ja lopetella eteläeurooppalaisen tyylikkäästi alkuillasta, siirtyen sujuvasti Kappelin terassille? Näin ajatteli varmasti moni Metsähallituksen ja WWF:n Vallisaaren viikonlopputalkoisiin ilmoittautunut, odotellessaan Kauppatorin kupeessa armeijan paattia, päästäkseen risusavottaan salaperäiseen Suomenlinnan kupeessa häämöttävään saareen. Tai ehkä sitä mietin vain minä, lastatessani yhdessä WWF:n porukan kanssa talkoovarusteita ja ruokia samaiseen armeijan kuljetusalukseen Santahaminan päässä.

  Talkoohommia Vallisaaressa, Aleksanterin patterilla

Saako talkoolaisia komennella?

Talkoolaiset ovat mahtavaa porukkaa. He antavat aikaansa yhteiseen hyvään, käyttävät kallisarvoiset viikonlopun tunnit luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperintökohteen hoidon hyväksi. Koko viikon kestävissä talkoissa panoksena on pitkä pätkä kesälomaa. Miten tällaista hyvisjoukkoa uskaltaa komennella? Entä jos toisen päivän aamuna Kauppatorin laiturilla päivystävät enää lokit ja talkoolaiset ovat äänestäneet jaloillaan ja valinneet sittenkin brunssin. Nousiko sittenkin työnjohtajan rooli erikoissuunnittelija päähän ja risupinojen koosta, muodosta ja sijoittelusta tuli sanottua hiukan liian tiukkaan sävyyn? Olisiko pitänyt jättää mainitsematta, että risupino pitää olla 45 asteen kulmassa tiehen nähden… Ehkei sitä kulmaviivoitinta olisi ainakaan kannattanut kaivaa esille… Entäpä, jos kaikki haluavat mieluummin mennä Suomenlinnan hoitokunnan Iinan ja Vesan talkooryhmään? Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa tehtiin talkoohommia kahdessa eri kohteessa, joista toisen työnjohdoksi oli saatu naapurisaaresta Suomenlinnan hoitokunnan huippuosaajia.

Pakko rakastaa talkoita!

Ihanat talkoolaiset tulivat myös sunnuntaina. Eikä vähiten varmasti WWF:n mahtavan kokin Leenan ansioista. Talkoolaiset marssivat vatsallaan, tai ainakin talkoiden työnjohto. Saaret läpikotaisin tuntevan Jarmo Niemisen retki avasi talkoolaislle heidän ”hoidokkinsa” historiaa. Puolustusvoimiakin on pakko rakastaa. Auttavat aina, kuljettavat ja ovat joustavia. Voisikohan armeijan kavereille ehdottaa jotain rauhanajan ympäristömitalia. Armeijan poikien Uiskot eivät ehkä ympäristöpalkintoa saisi ainakaan hiilijalanjälkensä puolesta, mutta kyllä moni talkoolainen löysi sisäisen pikkupoikansa, kun Usikon kyydillä pääsi hurauttamaan mantereelle. Tai ehkä se olin jälleen vain minä.

Uiskon kyydillä tavarat ja talkoolaiset mantereelle

Uiskon kyydillä tavarat ja talkoolaiset mantereelle

Talkoista kirjoittaessaan tulee käytettyä paljon ylisanoja, kaikki on epäilyttävän mahtavaa ja ihanaa! Totta kuitenkin on, että harvoin saa olla niin monien hyvien asioiden äärellä, tehdä hommia hyvän puolesta, mukavien ihmisten kanssa. Luontoa, historiaa, maisemia, iloisesti hommia paiskivia ihmisiä, komeita univormupukuisia tyyppejä, hyvää ruokaa, innostusta. Pakko rakastaa talkoita, niitä aikaisin aamulla alkaviakin.

Kaikki tekivät töitä lounaansa eteen

Kaikki tekivät töitä lounaansa eteen

Tiaroita ja taulukoita

Ensimmäisen blogin luomisen tuska on käsinkosketeltavana läsnä työhuoneessani. Viestinnästä sanottiin, että pitäisi kirjoittaa sellainen mukaansatempaava blogiteksti tähän alkuun.  Metsähallituksen luontopalvelujen kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijan talvi on vierähtänyt toimistohommissa, eivätkä excel-taulukot, hankesuunnitelmat sekä lausuntopyynnöt aiheena tule kelpaamaan viestintäväelle eivätkä varsinkaan lukijoille (joku taisi lopettaa lukemisen jo tittelin kohdalla).

Inspiraatiota on haettava tulevasta kesästä. Sisään pyyhältää huonetoverini, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Eveliina Nygren, joka kysyy talkoojärjestelyistä. Tunnelma työhuoneessani kevenee välittömästi. Järjestämme yhdessä WWF:n kanssa Helsingin edustalla Vallisaaressa talkoot, joilla ainutlaatuisen linnakesaaren valleja hoidetaan.

Seuraavaksi sähköpostiin kilahtaa viesti luontopalvelujen arkeologeilta Henrik Janssonilta ja Pirjo Rautiaiselta. Hekin ovat innostuneita linnoista, linnajuhlista ja suunnittelevat tiaran hankkimista (myös Henrikille). Hyvältä kuulostaa myös melontaseura Melaweikkojen aikomus tehdä talkoohommia Tammisaaren Jussarön valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön hyväksi. Niittyjä toivotaan kummikohteiksi ja vanhojen rakennusten perään katsovat kämppäisännät. Kesä avautuu edessäni täynnä hyvää ja kaunista. Kyllä kannatti hakea lupia, tehdä suunnitelmia ja pari excel-taulukkoakin puoltaa paikkaansa (se jää kyllä vielä nähtäväksi).

Tervetuloa kesä!

 

Harvinaista herkkua: erikoissuunnittelija vasara kädessä Vekaran saaren kansainvälisellä talkooleirillä(-; Kuva: Henrik Jansson

Minttu