Avainsana-arkisto: Seili

Seili. Matkan pää.

” Tauti on Jumalan rangaistus syntisestä elämästä!” Kustaa II Adolfin 1600-luvun alun käskykirjeellä komennettiin perustettavaksi leprasairaala Turun saaristoon. Seilin saarelle päädyttiin, ja sinne joutuivat leprapotilaiden lisäksi myös mielitautiset ja muut kroonikot. Ei ne mitään lääkärinhoitoa tarvitse – paloviinaa, parantavien lähteiden vettä ja Jumalan sanaa! Ne riittäkööt!

Hautausmaan ristit heijastuvat Seilin kirkon ikkunasta. Kuva Hilja Palviainen / Metsähallitus

Hautausmaan ristit heijastuvat Seilin kirkon ikkunasta. Kuva Hilja Palviainen / Metsähallitus

Toivoton oli sairastuneiden kohtalo. Spitaali oli taudeista kammotuin, vaikka se leviää huonosti ja tappaa hitaasti (Ilari Aalto ja Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen). Tauti sai sairastuneet näyttämään kammottavilta – ihomuutoksia, löyhkäävä hengitys, hinkuva puhe, sormien ja nenän irtoaminen.

Heidät piti saada pois tavallisen kansan silmistä. Voiko enemmän lopulliselta tuntuvaa olla: potilaiden piti tuoda mukanaan Seiliin oman ruumisarkkunsa laudat, eivätkä he enää palanneet ulkopuoliseen maailmaan. Saaren kirkon ympäriltä he saivat viimeisen leposijansa. Ja toivottavasti myös rauhan.

Hautausmaan aitaa. Kuva Hilja Palviainen / Metsähallitus

Hautausmaan aitaa. Kuva Hilja Palviainen / Metsähallitus

Kun pelätty lepra alkoi kadota Suomesta, saarella aloitti toimintansa hourujenhuone eli mielisairaala. Mielisairaita hoidettiin Seilissä vuoteen 1962 saakka.

Tutustumaan Seiliin

Tumma historia, mutta kaunis saari. Yhteysaluksella pääsee tutustumaan Seiliin ympäri vuoden. Museokirkko on avoinna kesäkaudella. Kirkko on Metsähallituksen luontopalvelujen hoidossa, ja sitä korjattiin viime kesänä.

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Ei Seilinkään kirkkoa päivässä rakennettu – mutta korjattiinko kesässä?

Seilin vuonna 1733 valmistunut kirkko on alkujaan rakennettu leprasairaiden hospitaalin yhteyteen. Se on hirsirunkoinen ristikirkko, joka koostuu runkohuoneesta ja kahdesta kylkiäisestä.  Rakennuksen vanhin vaihe näkyy sen sisätilassa yhä selvästi; kirkon länsiosassa on omalla sisäänkäynnillään varustettu, aidalla muusta seurakunnasta erotettu osa, jonne spitaalia sairastavat saivat tulla kuuntelemaan jumalanpalvelusta, muusta seurakunnasta eristettyinä. Kirkko on saaren ainoa leprahospitaalin ajalta säilynyt rakennus.

Kirkkoa kunnostetaan tänä kesänä Metsähallituksen Linnanrauniot ja muinaismuistot haltuun -hankkeessa ja työt ovatkin jo pääseet täyteen vauhtiin. Kirkkoon johtavien portaiden huonokuntoiset kansilankut on jo uusittu ja seuraavana on vuorossa temppuilevan oven rungon tarkistus. Suurimmista korjauksista vastaa nauvolainen perinnerakentaja Jimmy Granqvist. Korjaustyöt eivät estä kirkkoon tutustumista ja oppaat ovatkin paikalla aina elokuun loppuun asti. Heinä-elokuun vaihteessa kirkon ympäristössä käy todellinen kuhina, kun Suomen Rangerit saapuvat talkoilemaan kirkolle kansainvälisen rangeripäivän kunniaksi.

Heinäkuinen sadekuuro huuhteli Seilin kirkon uusitut portaat. Portaat tulevat vielä saamaan ovea vastaavan tumman värin pintaansa – mistäpä muustakaan kuin aidosta hautatervasta! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Suurin työ on kirkon alimpien hirsien paikkauksessa. Hirsikehikon alimmat osat ovat aina kaikkein vaurioalttiimpia – eivätkä ne ole säästyneet Seilissäkään. Alla olevasta kuvasta näkyy, että vanhaa vauriota on paikattu väliaikaisesti poistamalla lahoa ja naulaamalla päälle uutta puuta, joka on toiminut samalla seinälaudoituksen koolauksena. Ylimääräisen kosteuden kertymistä seinään ei kuitenkaan olla näin saatu pois ja niinpä seinässä asusteleekin kosteista oloista nauttivia tuhohyönteisiä. Paras keino päästä ötököistä eroon on muuttaa olosuhteita vähemmän houkutteleviksi, eli estää kosteuden kertyminen rakenteeseen.

Seinää on korjattu aiemminkin, mutta tuhohyönteisille se on maittanut korjauksen jälkeenkin. Nyt ylimääräisen kosteuden kertyminen alttariseinän hirsiin pyritään estämään poistamalla korkea kasvillisuus seinän viereltä, sekä vaihtamalla vaurioitunut puuaines terveeseen. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

3. IMG_1275

Jimmy Granqvist poistaa hirsistä vaurioituneen puuaineksen ja täydentää hirsirungon paikkaamalla. Vauriot eivät ole niin syviä, että olisi tarpeen nostaa koko kirkkoa ja vaihtaa kokonaisia hirsiä – onni onnettomuudessa! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Työtä alttariseinällä. Vaurioitunut puu sahataan sopiviin paloihin moottorisahalla, jotta se on helpompi poistaa kirveellä. Lopuksi hirren pinta viimeistellään veistämällä, jotta liitoksesta saadaan hyvä ja tiivis. Hirsipaikkaukset tehdään veistämällä kuivasta hirrestä sopiva, hyvin paikkaansa istuva täydentävä pala, joka liitetään vanhaan hirteen puutapein. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Työtä alttariseinällä. Vaurioitunut puu sahataan sopiviin paloihin moottorisahalla, jotta se on helpompi poistaa kirveellä. Lopuksi hirren pinta viimeistellään veistämällä, jotta paikkapalan liitoksesta saadaan hyvä ja tiivis. Hirsipaikkaukset tehdään veistämällä kuivasta hirrestä sopiva, hyvin paikkaansa istuva täydentävä pala, joka liitetään vanhaan hirteen puutapein. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Vuorausta on avattu myös muilta seiniltä, jotta urakan todellisesta suuruudesta saadaan parempi käsitys. Näin sateisena kesänä on tärkeää suojata avatut rakenteet, jottei seinää turhaan altisteta kosteudelle. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Vuorausta on avattu myös muilta seiniltä, jotta urakan todellisesta suuruudesta saadaan parempi käsitys. Näin sateisena kesänä on tärkeää suojata avatut rakenteet, jottei seinää turhaan altisteta kosteudelle. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kirkon ikkunat kunnostettiin talven aikana mantereella verstastyönä. Työhön käytettiin perinteisiä materiaaleja aina itse vernissasta ja liidusta tehdystä kitistä pellavaöljymaaliin asti. Maalin sävy on mallattu vanhaan ympäristöön sopivaksi taittamalla valmis, kirkkaan valkoinen sävy 1% maavihreään pigmenttiin. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kirkon ikkunat kunnostettiin talven aikana mantereella verstastyönä. Työhön käytettiin perinteisiä materiaaleja aina omin käsin vernissasta ja liidusta sekoitetusta kitistä pellavaöljymaaliin asti. Maalin sävy on sovitettu vanhaan ympäristöön sopivaksi taittamalla valmis, kirkkaan valkoinen sävy 1% maavihreään pigmenttiin. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Juhannuksen kynnyksellä suojalevyt saatiin vihdoin pois ikkuna-aukkojen edestä ja kunnostetut puitteet takaisin paikalleen. Kirkossa ei siis tarvitse enää hapuilla tietään pimeässä tai käyttää otsalamppua. Kirkon sisätilassa ei ole korjauksia vaativia vaurioita, joten se säilyy myös jatkossa koskemattomana. Sisällä tullaan kuitenkin seuraamaan kryptan muurien mahdollisia liikkeitä, sekä tietenkin tarkkailemaan tuhohyönteisten määrää.

Hyönteiskannan kokoa ja aktiivisuutta voidaan tarkkailla esimerkiksi teippaamalla lentoreikiä umpeen. Kuvan hirressä on vielä tänä keväänä asuttu, koska ötökkä on syönyt tiensä ulos hirrestä tekemällä reiän teippiin. Onneksi suurin osa teipeistä on säilynyt ehjinä! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Hyönteiskannan kokoa ja aktiivisuutta voidaan tarkkailla esimerkiksi teippaamalla lentoreikiä umpeen. Kuvan hirressä on vielä tänä keväänä asuttu, koska ötökkä on syönyt tiensä ulos hirrestä tekemällä reiän teippiin. Onneksi suurin osa teipeistä on säilynyt ehjinä! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kesällä Seilissä on tutkimuslaitoksen väen ja kirkon korjaajien lisäksi muitakin tärkeitä työläisiä toimessaan! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kesällä Seilissä on tutkimuslaitoksen väen ja kirkon korjaajien lisäksi muitakin tärkeitä työläisiä toimessaan! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Hilja Palviainen

Kirjoittaja työskentelee Metsähallituksella Etelä-Suomen luontopalvelujen kulttuuriperinnön suunnittelijana.

Seilin saari – monen matkan pää

Seilin idyllinen saari sulkee sisäänsä pitkän ja erittäin mielenkiintoisen historian. Kun Googleen kirjoittaa hakusanaksi ”Seili”, saa huikeat 226 000 hakutulosta. Suurin osa saaren rakennuskannasta on Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä. Seilin kirkko, sekä merkittävä osa saaren maa-alueista taas on Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa. Lisäksi saarella on yksityisiä kesämökkejä.

Seilin kirkkoniemellä sijaitseva, 1733 valmistunut kirkko on yksi saaren nähtävyyksistä.

Seilin kirkkoniemellä sijaitseva, vuonna 1733 valmistunut hospitaalikirkko on yksi saaren nähtävyyksistä. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Ensimmäiset saarelta löytyneet ihmistoiminnan jäljet ovat noin kahden vuosituhannen takaa, mutta pysyvä kyläasutus saareen on muotoutunut keskiajalla, jolloin elinkeinoja olivat maanviljely ja kalastus. Vuodesta 1619 lähtien saaressa toimi kruunun varoin ylläpidetty lepra- eli spitaalisairaiden hospitaali. Vielä 1600-luvulla spitaalia pidettiin Jumalan langettamana vitsauksena, eikä hospitaalinkaan tehtävänä ollut varsinaisesti hoitaa sairaita, vaan yksinkertaisesti eristää tartunnan saaneet muusta yhteiskunnasta. 1700-luvulle tultaessa oli Seiliin karkotettu Lounais-Suomesta ja Ahvenanmaalta yli 600 lepraan sairastunutta.

Jo 1620-luvulta on Seilistä maininta myös niin kutsutusta pyhäinhengenhuoneesta, jota myöhemmin alettiin kutsua houruinhuoneeksi. Se toimi vaivaisten ja heikkomielisiksi määriteltyjen hoitolaitoksena, jossa tarjotun hoidon tiedetään perustuneen vankilamaisiin olosuhteisiin sekä ruuan, vaatteiden ja viinan tarjoamiseen. Houruinhuoneen rakennuskokonaisuus ei ole säilynyt, mutta aluetta on voitu mallintaa kuvin arkeologisten ja rakennushistoriallisten tutkimusten perusteella.

”Mukana naulat ja lautaa, niistä leposijan saa Sata on seilissä hautaa ja satoja vielä kaivetaan”  Laulaa Jenni Vartiainen vuonna 2010 ilmestyneen, multiplatinaa myyneen albuminsa Seili nimikkoraidalla. Seili on innostanut tekijöitä myös teatterin puolella; Turussa nähtiin esityskaudella 2014-2015 sekä kaupunginteatterin, että ylioppilasteatterin lavalla Seilin potilastarinoihin pohjautuva esitys. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

”Mukana naulat ja lautaa, niistä leposijan saa
Sata on Seilissä hautaa ja satoja vielä kaivetaan”
laulaa Jenni Vartiainen vuonna 2010 ilmestyneen, multiplatinaa myyneen albuminsa Seili nimikkoraidalla. Seili on innostanut myös teatterin puolella; Turussa nähtiin 2014-2015 sekä kaupunginteatterin, että ylioppilasteatterin lavalla Seilin potilastarinoihin pohjautuvat esitykset. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

1800-luvulla rakennettiin saaren kiviset sairaalarakennukset ja viimeiset niiden ympärillä olevat puurakennukset valmistuivat 1900-luvun alussa. Mielisairaala lopetti toimintansa saaressa vuonna 1964. Siitä lähtien sairaalarakennuksissa on toiminut Saaristomeren tutkimuslaitos. Seilin kirkko, sairaalan rakennukset sekä sairaalan maatilan rakennukset on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY 2009).

Seilin hospitaalin taloudenhoitajan ja päällysmiehen virkataloksi rakennettu, kaksikerroksinen Fyyri-niminen rakennus sijaitsee kivisen sairaalarakennuksen tuntumassa. 1800-luvulla virkatalot suunniteltiin keskitetysti Intendentinkonttorissa ja Fyyrinkin rakennuspiirustuksen ovat allekirjoittaneet ei enempää eikä vähempää kuin C. L. Engel ja A.W. Arppe. Kuva: Tapani Tuovinen, Metsähallitus

Fyyri, eli Seilin hospitaalin taloudenhoitajan ja päällysmiehen virkatalo, sijaitsee kivisen sairaalarakennuksen tuntumassa. 1800-luvulla virkatalot suunniteltiin keskitetysti Intendentinkonttorissa ja Fyyrinkin rakennuspiirustuksen ovat vuonna 1826 allekirjoittaneet niinkin nimekkäät arkkitehdit kuin C. L. Engel ja A.W. Arppe. Kuva: Tapani Tuovinen, Metsähallitus

Leprasairaiden eristämisen ajalta on säilynyt saaressa vain yksi rakennus: saareen 1733 rakennettu puinen hospitaalikirkko. Seilin kirkko on 1700-luvulle tyypillinen ristikirkko, joka koostuu runkohuoneesta ja kahdesta kylkiäisestä. Kirkossa on yhä leprapotilaille tarkoitettu, muusta seurakunnasta aidalla erotettu tila, jossa on oma alttarinsa ehtoollista varten. Aidattuun osaan oli kulku erillisestä sisäänkäynnistä, joka on sittemmin laudoitettu ulkopuolelta umpeen. Sisäpuolella ovi on yhä nähtävissä.

Kirkon sisätila on koruton, eikä saarnastuolin ja alttaritaulun ohella sisäpintoja ole pintakäsitelty, vaikka perinteisesti 1700-luvulla kirkkojen sisätilat maalattiin vielä varsin koristeellisesti. Seilin kirkon kaltainen, askeettinen sisätila yleistyi vasta vuosisadan lopulla.  Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kirkkosalissa on yhä aita, jolla leprapotilaat eristettiin muista seurakuntalaisista. Kirkon sisätila on koruton, eikä saarnastuolin ja alttaritaulun ohella sisäpintoja ole pintakäsitelty, vaikka perinteisesti 1700-luvulla kirkkojen sisätilat maalattiin vielä varsin koristeellisesti. Seilin kirkon kaltainen, askeettinen sisätila yleistyi vasta vuosisadan lopulla. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kirkkoa on korjattu erityisesti 1900-luvun aikana useampaan otteeseen. Suurimmat korjaus- ja muutostyöt tehtiin vuonna 1906, jolloin kirkko sai nykyisen punaisen pystyvuorauksensa, katoksen sisäänkäynnin päälle ja oletettavasti myös ikkuna-aukkoja suurennettiin. 1967 kirkon peltikaton päälle rakennettiin nykyäänkin katteena toimiva paanukate.

Kirkko siirtyi Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluiden hallintaan vuonna 2014. Linnanrauniot ja muinaismuistot haltuun -hankkeen myötä kirkolle tehtiin samana vuonna vauriokartoitus ja korjaussuunnitelma, jonka pohjalta kirkkoa korjataan kesällä 2015. Korjaustyön lähtökohta on konservoiva, eli kirkolle tehtävät toimenpiteet keskittyvät vaurionaiheuttajien poistamiseen ja hellävaraisiin, vain välttämättömiin korjauksiin, jotka takaavat rakennuksen säilymisen myös tuleville polville. Luontopalveluiden kulttuuriperinnön blogi tulee seuraamaan korjaustöiden etenemistä kesän aikana.

Huhtikuun kuulaudessa puiden takaa häämöttää Seilin hospitaalikirkko. Kirkon ikkuna-aukot olivat poikkeuksellisesti peitettynä, sillä puitteet kunnostettiin talven aikana mantereella. Etualalla Saaristomeren tutkimuslaitoksen harjoittelijat niittävät ruovikkoa vesirajassa ja parantavat näin luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus)

Huhtikuun kuulaudessa häämöttää puiden takaa Seilin hospitaalikirkko. Kirkon ikkuna-aukot olivat talven poikkeuksellisesti peitettynä, sillä puitteet olivat kunnostettavana mantereella. Etualalla Saaristomeren tutkimuslaitoksen harjoittelijat niittävät vesirajan ruovikkoa ja parantavat näin luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Hilja Palviainen

Kirjoittaja työskentelee Metsähallituksella Etelä-Suomen luontopalvelujen kulttuuriperinnön suunnittelijana.