Avainsana-arkisto: Säppi

Kuulumisia Säpin vapaaehtoistyöleiriltä

Metsähallitus järjesti Selkämeren kansallispuistossa, Säpin majakkasaarella Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n kanssa leirin, johon osallistui vapaaehtoisia Espanjasta, Ranskasta, Sveitsistä, Tsekistä, Afganistanista ja Serbiasta. Leiri toteutettiin osana hanketta, joka kohdistuu Selkämeren luonnonhoidon ja kulttuuriperinnön hoidon suunnitteluun ja toteutukseen.

Heinäntekoa Säpin majakkamiljöön pihapiirissä, kuva: Anssi Riihiaho, Metsähallitus

Heinäntekoa Säpin majakkamiljöön pihapiirissä, kuva: Anssi Riihiaho, Metsähallitus

Heti juhannuksen jälkeen alkaneen kaksiviikkoisen leirin aikana vapaaehtoiset hoitivat vuoroin saaren rakennuskantaa ja luontoa. Aamulla jakauduttiin kahteen työporukkaan, ja ryhmät vaihtoivat tehtäviä keskenään päivän puolivälissä. Saaren valtakunnallisestikin merkittäväksi luokitellun majakkamiljöön rakennuskantaa kunnostettiin puhdistamalla majakkamestarin virkatalon vanha peltikatto ruosteesta ja maalamalla se uudelleen, lisäksi korjattiin muun muassa rakennuksen portaita ja tervattiin keittokatosta. Luonnonhoitotöinä leiriläiset hoitivat saaren umpeen kasvavia kulttuurivaikutteisia elinympäristöjä raivaamalla katajaa ja niittämällä majakkapihan valtakunnallisesti arvokkaita ketoja.

Sveitsiläinen Sarah puhdistaa ruostetta majakkamestarin talon katosta, kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Sveitsiläinen Sarah puhdistaa ruostetta majakkamestarin talon katosta, kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Säpin vapaaehtoistyöleirille osallistunut, serbialainen journalisti Jovana Prešić kirjoitti tuntemuksistaan:

Enjoyment and work in Säppi island

Nauttimista ja työtä Säpin saarella

 

Barbora, Hilja, Gerard, Yama, Laure, Satu… First few days of the work camp, it was difficult to remember the names of people who arrived to Säppi island from all around Europe. At that point, we didn’t know that these names will stay engraved in our memory forever.

Barbora, Hilja, Gerard, Yama, Laure, Satu… Parina ensimmäisenä päivänä oli vaikeaa oppia muistamaan Säpin saarelle kaikkialta ympäri Eurooppaa saapuneiden ihmisten nimiä. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että muistaisimme ne loppuelämämme.

 

Mölkkyä leiriolympialaisissa, kuva: Juuso Haapaniemi, Metsähallitus

Gerardin, Sarahin ja Asadin mölkkyjoukkue leiriolympialaisissa, kuva: Juuso Haapaniemi, Metsähallitus

Organization was top-notch. During the day we were mostly divided into two groups, work on the roof and in the forest. Non of the volunteers could expect that by the end of this camp they would learn how to dismantle the scaffolding, use a scythe or clean and paint the roof. Nonetheless, we were informed very well on why we were doing all of these things.

Työn organisointi oli huippuluokkaa. Päivän aikana olimme pääasiassa jaettuna kahteen ryhmään, jotka työskentelivät vuoroin katolla ja metsässä. Yksikään vapaaehtoinen ei osannut odottaa, että lerin loppuun mennessä he oppisivat purkamaan rakennustelineitä, niittämään viikatteella tai puhdistamaan ja maalaamaan kattoa. Meitä kuitenkin ohjeistettiin hyvin siinä, miksi töitä teimme.

 

Barbora, Johanna ja Deiene tekevät uusia kattotikkaita lahonneiden tilalle Lauren mitatessa portaiden laudoitukseen sopivaa paikkapalaa. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Barbora, Johanna ja Deiene tekevät uusia kattotikkaita lahonneiden tilalle Lauren mitatessa portaiden laudoitukseen sopivaa paikkapalaa. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

I mustn’t forget mentioning our favorite parts of the day – breaks, when we stopped for a moment to enjoy the incredible meals prepared by our cook Tuomo. The evenings (although for us from the southern parts of Europe it didn’t seem like night since the sun was ‘setting’ in the midnight), were dedicated for hanging out near the fire listening to guitar and exchanging cultures. And again, food. After which we would be surrounded by beams of perfect sunshine of setting sun.

Ei pidä unohtaa päivän suosikkikohtia, taukoja. Silloin hengähdimme hetkeksi nauttimaan leirikokkimme Tuomon uskomattomista ruuista. Illat (jotka meille Etelä-Euroopasta tuleville eivät aivan illoilta tuntuneet, sillä aurinko “laski“ vasta keskiyöllä), oli omistettu nuotion ääressä istuskeluun, kitaran kuunteluun ja toistemme kulttuureista oppimiseen. Ja edelleen, ruokaan. Iltojen päätteeksi täydelliset, laskevan auringon säteet ympäröivät meidät.

 

Iltapalalla tarjoiltiin muun muassa aitoa espanjalaista munakasta! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Myös leiriläiset osallistuivat iltapalan tekoon – nuotiolla tarjoiltiin muun muassa aitoa espanjalaista munakasta! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Lounaspödältä löytyy kaikki sanakirjasta iltapuhteina syntyneeseen katajalusikkaan asti. Kuva: Metsähallitus

Lounaspödältä löytyy kaikki tarvittava aina sanakirjasta iltapuhteina syntyneeseen katajalusikan aihioon asti. Kuva: Metsähallitus

 

Volunteers had different reasons for coming to Säppi – enjoying the nature, active vacation, meeting new people and learning new things. All of the above was accomplished. We gave our best working and enjoying, while on the other hand, the Metsähallitus crew and leaders were there to think about the serious matters.

Vapaaehtoisilla oli erilaisia syitä tulla Säppiin – luonnosta nauttiminen, aktiivinen lomailu, uusiin ihmisiin tutustuminen sekä uusien asioiden oppiminen. Kaikki edellä mainitsemani saavutettiin. Annoimme kaikkemme tehden töitä ja nauttien, samalla kun Metsähallituksen väki sekä leirin suomalaiset vetäjät hoitivat vakavammat asiat.

 

Lounastauko! Majakan juurella, tarkasti katsotussa paikassa saattoi hyvällä tuurilla päästä jopa sähköpostiin asti. Taustalla Jovana ja Dragana muistelevat serbialaisen kansantanssin askelia opettaakseen sen illalla koko ryhmälle. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Lounastauko! Majakan juurella, tarkasti katsotussa paikassa, saattoi hyvällä tuurilla päästä jopa sähköpostiin asti. Taustalla Jovana ja Dragana muistelevat serbialaisen kansantanssin askelia opettaakseen sen illalla koko ryhmälle. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Magnificent nature surrounding us made the daily work much more bearable. Dragging the junipers into the fire or getting rid of the rust from the roof seems much easier when 50 shades of green forest and pristine blue sky and sea is around us. Couple of houses, sauna and the lighthouse were enough to complete the blissful image of Säppi. 

Meitä ympäröinyt, uskomaton luonto teki päivittäisestä työsarasta huomattavasti siedettävämpää. Katajan kantaminen poltettavaksi tai ruosteen poistaminen katolta tuntui paljon helpommalta, kun metsän kymmenet eri vihreän sävyt, tahraton sininen taivas sekä meri ympäröivät meitä. Muutamat talot, sauna ja majakka täydensivät ympäristöä ihanasti.

 

Raivausjätteen polttoa, kuva: Anssi Riihiaho, Metsähallitus

Raivausjätteen polttoa, kuva: Anssi Riihiaho, Metsähallitus

Furthermore, we had an absolute pleasure learning about the Finish tradition and realizing that Finns were, against all stereotypes, warm and cheerful people. Enjoying the sauna with the beer in hand, and going for a dip in a freezing sea where I spent less than 20 seconds (because it is good for circulation) and learning the traditional dances while holding our stomachs laughing definitely made us think about visiting this divine place again. 

Kaiken lisäksi meillä oli ilo saada tutustua suomalaisiin perinteisiin sekä oppia, että suomalaiset ovat, toisin kuin usein väitetään, lämpimiä ja elämäniloisia ihmisiä. Saunasta nauttiminen olut kädessä, kastautuminen hyytävän kylmään veteen, jossa ei voinut olla kauempaa kuin 20 sekuntia (koska se tekee kuulemma hyvää verenkierrolle) tai perinteisten tanssien opettelu nauraen niin, että tarvitsee pidellä vatsaansa, saivat meidät ajattelemaan, että tähän jumalaiseen paikkaan pitäisi palata joskus uudestaan.

 

Yama poistaa ruostetta majakkamestarin virkatalon katosta, kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Yama poistaa ruostetta majakkamestarin virkatalon katosta, kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Final result of our work: most of the lighthouse keeper’s roof painted, fixed stairs, cut forest, piles of hay ready for mouflons. But all the more important are two weeks of absolute enjoyment, good energy and best people ever! Mission complete!

Lopulta pääosa majakkamestarin talon katosta saatiin maalattua, portaat korjattua, metsää raivattua ja seipäille kosolti heinää mufloneita varten. Tärkeintä oli kaksi viikkoa ehdotonta nauttimista, hyvää energiaa ja erinomaista seuraa! Tehtävä suoritettu!

Jovana Prešić

 

Säpin vapaaehtoiset sekä pääosa vetäjistä, kuva: Metsähallitus

Säpin vapaaehtoiset sekä pääosa vetäjistä, kuva: Metsähallitus

Säpin vapaaehtoistyöleiri järjestettiin yhteistyössä Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n kanssa http://www.kvtfinland.org/

Merellistä kulttuuriperintöä hoitamassa

Kierrettyäni alkukesän Katanpään linnakesaaren rakennuksia ja selvitettyäni niiden korjaustarpeita tuli juhannussunnuntaina aika pakata villapaidat, aurinkorasva ja työvaatteet kapsäkkeihin – edessä olisi kaksi viikkoa saarella kansainvälisellä talkooleirillä! Ammattienglannin opinnoista huolimatta ajatus korjaustyön ohjaamisesta englanniksi toi pientä lisäjännitystä. Pelot olivat kuitenkin turhia, sillä aina on aidassa matalampiakin kohtia jotka etsivä kyllä löytää: ”I don´t remember what this is in English, so from now on I am going to call it `taltta`.” Kokemuksen tuomana vinkkinä: vinha käsien pyörittely ja erilaiset demonstraatioäänet tuovat myös oivallista lisäpontta jos sanat loppuvat kesken.

 Leiri pidettiin Selkämerellä, Uudenkaupungin edustalla Vekaran saarella ja korjauskohteena oli 1800-luvulla rakennettu kalastajatilan päärakennus. Talkoolaiset osallistuivat leirin aikana vuoroin rakennusperinnön ja luonnon hoitoon. Rakennuksesta purettiin lahonnutta ulkovuorausta ja asennettiin uutta sekä kunnostettiin hirsikehikkoa. Lisäksi rakennuksen eri osia pintakäsiteltiin rautavihtrillillä, vernissalla ja pellavaöljymaalilla sekä hylkeentraanilla terästetyllä ja tietenkin paikalla itse keitetyllä keltamultamaalilla.

Työtä riitti seinärakenteiden lisäksi myös ikkunanpuitteiden, lasikuistin ikkunoiden sekä karmien parissa. Talkoolaiset tekivät puitteiden ja karmien kunnostuksessa kaikki työvaiheet pohjatöistä aina kitin valmistukseen ja kittaamiseen itse, eikä lopputulos ollut, näin länssuomalaiseen tapaan ilmaistuna, lainkka huano!

Työ eteni reippaasti ahkerien talkoolaisten ansiosta, vaikka leiriläisten kokemustausta oli hyvin erilainen; joukosta löytyi puuseppä, mutta myös suurkaupungin poika, joka ei ollut koskaan aiemmin pitänyt sahaa kädessään. Koko porukkaa leimasi innokas ja epäröimätön asenne, jonka avulla vähäpätöisemmät esteet, kuten kokemattomuus, oli äkkiä ohitettu. Työn ohella Selkämeren ulkosaaristo näytti parhaat puolensa keskikesän seisovina helteinä ja valoisina kesäöinä. Tunnelmaa loivat myös saarella luonnonhoitotöitä laiduntaen hoitaneet lampaat, peseytyminen savusaunassa, yöllä ulappaa halkonut Isokarin majakan valo sekä leirikokkimme Tuomon herkulliset eväät ja saaren kalastajaperinnettä jatkavan Matin kummitustarinat esi-isistään.

Vekarasta suuntasin auton nokan parin päivän tauon jälkeen kohti Pohjanmaata ja Raippaluotoa, josta lähdimme Vaasan puistonjohtaja Kari Hallantien ja Metsähallituksen puusepän Pekka Hipin kanssa kohti Västra Norrskärin saarella olevaa luotsitaloa. Yli tunnin merimatkalla pääsimme välittömästi aitoon myrskyluodon tunnelmaan, sillä tuulen voimakkuus oli 16m/s ja aallokko sen mukainen! Työt aloitimme vasta seuraavana päivänä sillä perille päästyämme saari toivotti meidät vielä tervetulleiksi kaatamalla valtamerellisen vettä niskaamme.

Keskityimme ensin luotsituvan ikkunoihin, mutta nälkä tunnetusti kasvaa syödessä ja lopulta myös saarella olevan kasarmirakennuksen ikkunoista iso osa tuotiin Raippaluotoon kunnostettavaksi. Lisäksi oli hyvää aikaa tarkastaa muita, tulevia korjaustarpeita ja tehdä pieniä paikkauksia saaren muihin rakennuksiin.

 Seuraavalla viikolla kunnostimme puitteita Raippaluodon Sommarössä. Kunnostustyöstä ilmoitettiin paikallisissa lehdissä ja kiinnostuneita saapuikin paikalle mukavasti. Osalla vierailijoista oli oma urakka tulossa, toiset olivat lähteneet katsomaan paikkaa ja ottamaan selvää, mistä oikein on kysymys. Teimme sen minkä viikon aikana ehdimme ja loput ikkunat jäivät Pekan harteille.

Samaan työhön ryhdyttiin syksyllä myös Selkämerellä, Porin edustalla Säpin majakkasaarella sekä Vekarassa. Molemmista haettiin huonokuntoisimpia ikkunoita ja Säpistä myös muutama ovi, jotka kunnostetaan talven aikana mantereella. Norrskärin luotsitalon ikkunat saatiin syyskuussa jo kunnostettuina takaisin paikalleen ottamaan vastaan ulkomeren syysmyrskyt!

Karmin maalausta Norrskärillä/ Hilja Palviainen

Karmin maalausta Norrskärillä/ Hilja Palviainen

Metsähallitus järjesti Vekaran leirin yhteistyössä Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n kanssa (http://www.kvtfinland.org/)