Avainsana-arkisto: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Kauneus asuu yksityiskohdissa, osa 3

Ensimmäisenä näkee kokonaisuuden. Sitten hoksaa yksityiskohdat. Niin se minulla yleensä menee. Lapin laajat kauniit maisemat kyllä tuovat sieluun rauhaa, mutta suupielet kääntää hymyyn jokin odottamaton väriläiskä vanhassa rakennuksessa tai hienosti veistetty hirren pää.

Yhdistetty-4

Auringon värjäämää hirsiseinää ja sota-aikainen merkintä Raja-Joosepin kentällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Oikealla kaunista jäkälää Utsjoen Välimaan vanhan saamelaistilan päärakennuksen seinähirressä. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Jos haluaa ihastua minun tavallani vanhojen hirsirakennusten kauneuteen, niin mahdollisia ihastuksen kohteita kyllä riittää Lapissa. Voi vierailla vaikka Ivalojoen Kultalassa, Utsjoen Välimaassa tai Raja-Joosepissa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Useimmat autiotuvatkin ovat ennen olleet ihan muussa käytössä ja jatkavat nyt elämäänsä retkeilijöiden levähdyspaikkoina. Kannattaa päivän vaelluksen jälkeen katsoa seinähirsiä tarkemmin, sieltä saattaa löytyä hirret veistäneen nimikirjaimet tai rakennusvuosi.

Yhdistetty-1

Vuosiluku Tammakkolammen kämpän hirressä Urho Kekkosen kansallispuistossa ja kolarilaisen suoniityn niittäjien tekemiä kaiverruksia niittokämpän seinässä. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Onhan niitä maalikylien vanhoissa kivitaloissa hienoa kiemuraa, pylvästä ja takorautaa. Kauniitahan ne, ei siinä mitään. Mutta ei ne ole mun juttu.

Minä ilahdun naulasta tehdystä ovihakasesta ja suoniittäjän luppoaikanaan hirteen veistämistä kirjaimista.

Yhdistetty-3

Kolarilaisen niittykämpän ja ivalojokisen Liljeqvistin kämpän ovihakaset. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Vanhojen rakennusten kanssa työskentelevä ei oikein saisi ilahtua siitä kun luonto alkaa ottaa rakennusta omakseen, mutta kun se luonto aikaansaa niin hienoja yksityiskohtia ja ennen kaikkea värejä. Oranssi jäkälä, kirkkaan vihreä levä, auringon polttama seinä ja syvänvihreä sammal. Uskomattoman kauniita.

yhdistetty-2

Kauniita mutta vaarallisia. Hometta ja levää Puolitaipaleen metsänvartijan tilan rakennuksessa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja sammalta Välimaan saamelaistilan rakennuksessa. Molemmat kohteet on sittemmin kunnostettu ja voivat tällä hetkellä oikein hyvin :). Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Kaikenlaisia kairan kulkijoita Lapissa

Lapin historiaa ovat ajan saatossa värittäneet monenlaiset muualta tulijat paremman elämän etsijöistä tiedemiehiin. Tässä heistä muutama.

Kummallisia kivikasoja

1908 norjalainen kaivosmies Johan Gustaf Norrmann teki Porkoseen, Kittilän ja Sodankylän rajamaille lähes 500 kaivosvaltausta, joille kaivoslaki edellytti tehtävän puolustustöitä eli louhintaa tai rakentamista. Valtaus piti ruuduttaa ja jokaiseen ruutuun piti rakentaa joko tippi eli malmikivikasa tai louhos.

Tippikasa Porkosessa. Kuva Pirjo Rautiainen

Tippikasa Porkosessa. Kuva Pirjo Rautiainen

Norrmann halusi pitää valtaukset, vaikkei ollut valmis varsinaisen kaivoksen perustamiseen. Hän palkkasi 10-20 paikallista kaivamaan urakkana turhia louhoksia ja rakentamaan tippejä. He kokosivat tipit käsin lähiympäristön kivistä. Tympeää hommaahan raskaiden kivien kasaaminen oli, varsinkin vailla järkevää tarkoitusta. Miehet keksivät kasata osan tipeistä puukehikon varaan. Petos paljastui kehikoiden sortuessa kivipainon alla. Tämän toiminnan seurauksena Porkosessa on kymmeniä kummallisia kivikasoja.

Itse tehtyjä revontulia

Tunnetko Suomen avaruustutkimukselle pohjaa luoneen geofyysikko Selim Lemströmin? 1800-luvun lopulla hän yritti saada aikaan revontulia Ivalojoella Kultalan takaisella tunturilla, ja taisi uskoa siinä onnistuneensakin. Hän vedätytti puhelinlinjan alhaalta Kultalasta ylös tunturiin, ja väitetäänpä että sitä varten hakattu aukko näkyisi rinteessä vieläkin. Olisiko muuten ollut Lapin ensimmäinen puhelin?

Ivalojoen Kultalan päärakennus. Kuva Pasi Nivasalo

Ivalojoen Kultalan päärakennus. Kuva Pasi Nivasalo

Kotlannin äijä

Pallasjärvellä tunturien katveessa asui niin ikään 1800-luvun lopulla Skotlannin eli Kotlannin äijä – Millie MacKay. Upporikas kuului olevan.

Äijä asui ensin Kemijärvellä, mutta päätyi Pallasjärvelle, jossa saavutti kuuluisuutta tempauksillaan. Jo Kemijärvellä ihmeteltiin kun mies rakensi vanhasta kirkkoveneestä laivan, jonka halusi kuljetettavan Pallasjärvelle, ja niin sitä riepotettiin metsien läpi länteen. Ei se sinne asti päässyt, koska vouti kielsi valtion metsien kaatamisen veneen reitiltä.

Kotlannin äijän maisemissa Pallastuntureilla. Kuva Pirjo Rautiainen

Kotlannin äijän maisemissa Pallastuntureilla. Kuva Pirjo Rautiainen

Hän rakennutti Pallasjärven rantaan kirkon, jonka muuraustöihin haettiin savi järven eteläosasta. Lasti upposi järveen, ja Äijä nostatutti saven pohjasta vaikka uuden hakeminen olisi ollut halvempaa. Lähistön naiset ja lapset veistivät hänelle kaarnalaivoja järven laivastoa varten. Miehistönä oli muurahaisia. Kaikenlaista…

Puolikko-Erkki

1800-luvun vaihteessa Muoniossa seikkaili mies nimeltä Ludvig Filip, josta tuli myöhemmin Ranskan kuningas. Hän ihastui Muonion papin vaimon siskoon Beata Caisaan. Tästä sikisi Lappiin kuninkaallista verta, sillä ihastuksesta syntyi poika Erik Walbom. Lapsi sai lisänimen Puolikko-Erkki, koska hänen ensimmäinen makuusijansa oli puinen kalansäilytysastia, puolikko. Kuningas ei koskaan tavannut Erikiä. Myöhemmin Puolikko-Erkki siirtyi asumaan Ruijaan Norjassa.

Lapin naisista tarinaa sitten vähän myöhemmin.

Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.