Avainsana-arkisto: Kuninkaansaari

Pientä pintaremonttia: Otetaan vastaan remonttikuntoinen kohde, mieluiten kokonainen saari

 Alkuperäiskuntoisessa kohteessa on se hyvä puoli, että siitä voi ”ihan pikku rahalla” ja ”vähällä vaivalla” saada oman näköisensä ja mieleisensä. Kun itse on kätevä käsistään ja kaveripiirissä on puolilaillinen sähkömies. Se nyt vasta olisi kiusallista, jos hyvää tarkoittava edellinen omistaja olisi tehnyt kaikenlaisia korjauksia, joiden kanssa olisi ”ihan mahdoton elää”. Esimerkkinä vääränväriset kaakelit. Parempi aloittaa itse ja ihan alusta. Saa sitten tehtyä mieleistänsä.

Vallisaari Helsingin edustalla on oikea remonttireiskan unelma. Kymmeniä alkuperäiskuntoisia kiinteistöjä, joita edellinen omistaja ei ole pilannut kyseenalaisilla sisustusratkaisuilla. Puitteet ovat hulppeat: merinäköalaa löytyy ja ulkoilumaastot ovat vertaansa vailla. Veneestä riippuen Kauppatorille pääsee viidessätoista minuutissa ostamaan silakkatuotteita ja kauden kasviksia. Pientä pintaremonttia ja sillä selvä.

Kuten jokainen pienellä rahalla remonttia suunnitteleva, on Vallisaaressakin ihan perusteltua luottaa siihen, että vapaehtoisia apulaisia saaren kunnostustalkoisiin on löydettävissä – jos nätisti pyytää ja kahvit tarjoaa. Olenhan minäkin nyt ollut tekemässä vaikka mitä ja vaikka kenen hyväksi, joskaan en nyt ihan muista mitä se oli ja kenen hyväksi.  Nyt on joka tapauksessa vastapalvelusten aika. Vallisaaren WWF:n kanssa yhdessä järjestetyt talkooviikonloput ovat perinteisesti täyttyneet vauhdilla ja erityyppisiä talkooporukoita on todella tulossa kesän mittaan auttamaan saaren kunnon kohentamisessa. Erityisen paljon halukkaita löytyy luonnonhoitotalkoisiin, joissa tehdään arvokasta työtä ketoja avaten ja poistetaan puustoa kulttuuriperintökohteita vaurioittamasta. Osa saareen tutustumaan tulevista ryhmistä haluaa tehdä puolet päivästä talkootyötä ja retkeillä vasta sitten. Vallisaaressa onkin syytä lähteä siitä, ettei vapaamatkustajia ole: kaikki kantavat kortensa kekoon saaren hyväksi, niin sidosryhmät, yrittäjät kuin hallinnon edustajat. Metsähallituksen väkeä näkee saarella sekä työtehtävissä että talkoolaisina, Puolustusvoimien Eräseuralaiset ajavat talkoissa traktoria ja Perinneyhdistys opastaa tapahtumissa ihmisiä. Helsingin kaupungin ja Museoviraston väki suunnittelee yhdistävänsä kevätretkeensä sekä retkeilyn että talkootyön. Vallisaaressa toimimisesta kiinnostuneet yrittäjät ovat olleet rakentavassa hengessä mukana miettimässä parhaita käytäntöjä kohteen kestävänmatkailutoiminnan käynnistämiseksi.

Kuten kaikissa remonteissa, on syytä varautua yllättäviin menoihin. Ja yllättäviin ongelmiin. Ylipäänsä yllätyksiin. Innostus on aina hyvästä, mutta niin on realistinen ja asiantuntijoiden tekemä suunnittelukin. On myös mahdollista, että muuttopäivän aamuna, muuttoporukasta tulee paikalle vajaa puolet ja muutama lisää vasta siinä vaiheessa, kun palkkiopitsat on tilattu. Suunnitelma B on hyvä olla olemassa.

Vallisaari on kohde, jossa asiantuntemus, ideat, tieto ongelmista ja niiden ratkaisuehdotuksista ovat laajan joukon hallussa.  Vallisaaren kohdalla on opittu, että pyytämällä saa apua ja ongelmista avoimesti puhuessa saa niihin ratkaisuja.  Vallisaaressa tuskin kaikki sujuu kuin Strömsösä  (joskin rauhoitetut linnut osataan ainakin Metsähallituksen Luontopalvelujen suojelubiologien avulla jättää rauhaan), mutta luultavasti kuitenkin hyvin samaan tapaan kuin missä tahansa remontissa: alkuinnostusta, vastoinkäymisiä, rahanmenoa, rahansäästöä ja lopputulos, jota on oppinut yhdessä tehden arvostamaan matkan varrella enemmän kuin ulkopuolisella teetettyä. Ja remontin valmistuttua jää enää ne perinteiset puuttuvat listat, jotka kiinnitellään ”sitten joskus”.

Metsurit valmistelevat kevään talkoita. Kuva: tapani Mikkola/ Metsähallitus

Metsurit valmistelevat kevään talkoita. Kuva: tapani Mikkola/ Metsähallitus

Mainokset

Pitääkö talkoolaisen olla aamuihminen?

 Miksi talkoot alkavat aina jumalattoman aikaisin? Yhtä hyvin talkoot voisi aloittaa urbaanin sivistyneesti Fazerin brunssin jälkeen puolelta päivin ja lopetella eteläeurooppalaisen tyylikkäästi alkuillasta, siirtyen sujuvasti Kappelin terassille? Näin ajatteli varmasti moni Metsähallituksen ja WWF:n Vallisaaren viikonlopputalkoisiin ilmoittautunut, odotellessaan Kauppatorin kupeessa armeijan paattia, päästäkseen risusavottaan salaperäiseen Suomenlinnan kupeessa häämöttävään saareen. Tai ehkä sitä mietin vain minä, lastatessani yhdessä WWF:n porukan kanssa talkoovarusteita ja ruokia samaiseen armeijan kuljetusalukseen Santahaminan päässä.

  Talkoohommia Vallisaaressa, Aleksanterin patterilla

Saako talkoolaisia komennella?

Talkoolaiset ovat mahtavaa porukkaa. He antavat aikaansa yhteiseen hyvään, käyttävät kallisarvoiset viikonlopun tunnit luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperintökohteen hoidon hyväksi. Koko viikon kestävissä talkoissa panoksena on pitkä pätkä kesälomaa. Miten tällaista hyvisjoukkoa uskaltaa komennella? Entä jos toisen päivän aamuna Kauppatorin laiturilla päivystävät enää lokit ja talkoolaiset ovat äänestäneet jaloillaan ja valinneet sittenkin brunssin. Nousiko sittenkin työnjohtajan rooli erikoissuunnittelija päähän ja risupinojen koosta, muodosta ja sijoittelusta tuli sanottua hiukan liian tiukkaan sävyyn? Olisiko pitänyt jättää mainitsematta, että risupino pitää olla 45 asteen kulmassa tiehen nähden… Ehkei sitä kulmaviivoitinta olisi ainakaan kannattanut kaivaa esille… Entäpä, jos kaikki haluavat mieluummin mennä Suomenlinnan hoitokunnan Iinan ja Vesan talkooryhmään? Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa tehtiin talkoohommia kahdessa eri kohteessa, joista toisen työnjohdoksi oli saatu naapurisaaresta Suomenlinnan hoitokunnan huippuosaajia.

Pakko rakastaa talkoita!

Ihanat talkoolaiset tulivat myös sunnuntaina. Eikä vähiten varmasti WWF:n mahtavan kokin Leenan ansioista. Talkoolaiset marssivat vatsallaan, tai ainakin talkoiden työnjohto. Saaret läpikotaisin tuntevan Jarmo Niemisen retki avasi talkoolaislle heidän ”hoidokkinsa” historiaa. Puolustusvoimiakin on pakko rakastaa. Auttavat aina, kuljettavat ja ovat joustavia. Voisikohan armeijan kavereille ehdottaa jotain rauhanajan ympäristömitalia. Armeijan poikien Uiskot eivät ehkä ympäristöpalkintoa saisi ainakaan hiilijalanjälkensä puolesta, mutta kyllä moni talkoolainen löysi sisäisen pikkupoikansa, kun Usikon kyydillä pääsi hurauttamaan mantereelle. Tai ehkä se olin jälleen vain minä.

Uiskon kyydillä tavarat ja talkoolaiset mantereelle

Uiskon kyydillä tavarat ja talkoolaiset mantereelle

Talkoista kirjoittaessaan tulee käytettyä paljon ylisanoja, kaikki on epäilyttävän mahtavaa ja ihanaa! Totta kuitenkin on, että harvoin saa olla niin monien hyvien asioiden äärellä, tehdä hommia hyvän puolesta, mukavien ihmisten kanssa. Luontoa, historiaa, maisemia, iloisesti hommia paiskivia ihmisiä, komeita univormupukuisia tyyppejä, hyvää ruokaa, innostusta. Pakko rakastaa talkoita, niitä aikaisin aamulla alkaviakin.

Kaikki tekivät töitä lounaansa eteen

Kaikki tekivät töitä lounaansa eteen