Avainsana-arkisto: kulttuuri

Heinäkuun kulkijan muistikuvia Lapista Suur-Teuravuoman pitkospuilta ja poluilta

Monet tulevat Lappiin vaeltamaan tuntureilla, niin tein minäkin aiemmin. Vaan viime kesänä sain mielenkiintoisen työn Pallas-Yllästunturin kansallispuiston eteläpuolisen, suuren Teuravuoman-Kivijärvenvuoman soidensuojelualueen ja lähialueiden kulttuuriperinnön kartoittamiseksi. Kartoitus oli osa suurta Freshabit Life -hanketta.

img_2952

Kurtakon kylä Telatieltä nähtynä. Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Ajoin Transporterillani etelästä tuhannen kilometriä ja majoituin Äkäslompoloon Yllästunturin luontokeskus Kellokkaan viereen. Majapaikasta aukeni upea näkymä ympäristön tuntureille. Kerrassaan verraton.

img_2948

Kelottunut pilkkapuu Telatien varressa. Pilkkaan oli kaiverrettu numerot 1 ja 8, kaiverruksen loppuosa oli kasvanut puun sisään. Mahtaako kyseessä olla Telatien kulkijoiden tai peräti rakentajien kaiverrus 1800-luvulta? Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Tästä mainiosta tunturimaisemasta lähdin kuukauden ajan aamuisin ajelemaan muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Teuravuoman suoaluetta kohti. Kontrasti ensimmäisenä päivänä Äkäslompolon ja Teuravuoman välillä oli mahtava.

img_2936

Keneltä unohtunut? Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Kun astuin autosta ulos, syöksyi päälleni melkoinen hyttysparvi. Oikeastaan inisijöitä oli kaikenlaisia, kuten seuraavien päivien aikana opin tuntemaan. Toisaalta niihin myös tottui. Ohvi toimi apuna sen suhteen.

img_2924

Polku kulkee ikimetsässä. Näetkö vanhan pilkkapuun? Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Suoalue ei ollut mitenkään yksitoikkoinen, kuten voisi ehkä luulla. Ne, jotka tulevat Lappiin ja kulkevat aina tuntureilla, jäävät paljosta paitsi, jos eivät ikinä lankea soille. Sieltä löytyi samaa avaruutta kuin tuntureilta, samoja pikkupiirteisiä paratiiseja kuin tuntureilta. Oli solisevia purosia, vankkaa ikimetsää kasvavia suosaarekkeita, tuulen huminaa latvuksissa, hiljaisuutta, ukkosen jyrinää tunturissa ja sateen ropinaa hatun liereissä.

img_2605

Ukkosen uhkaa. Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Makoisia hilloja, suopursun tuoksua, ajan painamien niittylatojen jäännöksiä, ikivanhoja pilkkapuita, tervahautoja ja monenlaisia muitakin ihmisen jälkeensä jättämiä katoavaisia merkkejä elostaan ja olostaan.

img_2813

Kahvitauon paikka. Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Käyskentelin Teuravuomaa ja lähiympäristöjä viikkotolkulla hiostavissa helteissä, äkkinäisissä ukkoskuuroissa ja toisinaan tihkusateessakin. Tulipahan koluttua ja työ tehtyä, mutta ei siellä sinun tarvitse välttämättä viikkokausia viettää, vaan jo päivässäkin ehdit näkemään ja kokemaan vaikka mitä. Kukapa sitä ikinä etukäteen tietääkään. Joten tulepa päiväksi sieltä tunturista alas ja käy itse katsomassa. Suosittelen.

img_2878

Tervahaudan lähistöltä löytyi asumuksen jäännös. Liekö tervanpolttajien maja. Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Suoalueeseen pääsee ehkä parhaiten tutustumaan Kurtakon ja Venejärven välillä kulkevaa pitkospuureittiä, joka on rakennettu  alunperin jo 1800-luvun lopulla postitieksi. Telatielle pääsee myös Teurajärveltä.

img_2868

Vanha niittylato Kelhujoen varressa. Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

img_2864

Ladon seinässä oli monia kaiverruksia. Tässä yksi vanhimmista: Aati Kyrö 19.8.1922. Kuva Jouni Taivainen / Metsähallitus

Kirjoittaja Jouni Taivainen on arkeologi ja teki Suur-Teuravuomalla viime kesänä Freshabit Life -hankkeessa kulttuuriperintökohteiden inventoinnin.

freshabit_tunnusrivi

 

 

Mitäs metäs tapahtuu, kun mätäs on pikkuisten ukkeleiden valtaama?

”It is weird when you start to see colors differently. You understand green colors of grass and moss like newer before” (Chelsea Sparks, Kentucky, USA)
DSC_4779
Torstaina 10.4. Evon retkeilyalueelle saapui yli kolmenkymmenen korkeakouluopiskelijan kansainvälinen ryhmä kokeilemaan mitä uutta kulttuurin tulkinnat metsäluonnossa tuovat luontokokemukseen. Ryhmällä oli mukanaan ideakortteja, joissa inspiraatiota tuottaa suomalainen taide ja kulttuuriperintö. Tehtävänä oli lavastaa taideteoksia metsäluonnossa ja valokuvata tulkinnat. Apuna ryhmällä oli esimerkiksi pieniä ukkoja, joista lavastettiin miniatyyritaideteoksia tai tilanteet saattoi näytellä. Rajoituksena ei ollut kuin mielikuvitus ja metsäluonnon kunnioitus: ”Meillä oli tehtäviä, mutta saimme kuvata vapaasti ja luoda uutta ilman ennakkorajoituksia. Samalla katsoin ympäristöä tarkemmin ja uteliaammin.” (Wilma Niskanen)

Tuulinen ja viileä sää pääsi hieman yllättämään ryhmän, vaikka aurinko paistoikin upeasti. Tästä johtuen alun odotukset eivät olleet ihan niin korkealla kuin olisi voinut. Yllättävän nopeasti tunnelma kuitenkin lämpeni. ”Kolmen kilometrin aarniometsäkierros sujui tosi nopeasti ja oli kiva. Matkalla olevalla suolla olimme kuin Floridassa, sillä aurinko paistoi lämpimästi. Upea sää kruunasi päivän. Kun otimme kuvia, jouduimme tarkkailemaan luontoa uudella silmällä. Tämä kokemisen tapa sopii erityisesti ulkomaalaisille, jotka samalla tutustuvat Suomen luontoon ja taiteeseen.” (Anna Vaccari)

Yksi merkittävimpiä näkökulman muutoksia oli metsän pienten yksityiskohtien näkeminen uudella tavalla. Kivien ja kantojen muodot, maaperän eri värisävyt ja metsän siivilöimä auringonvalo loi näkymiä, jotka saattoivat nousta jopa luonnon suuruuden kokemuksen yläpuolelle. Myös alueen rikas kulttuurihistoria nivoutui osaksi luontoa. Tosin uittoperinteen kuvittaminen tuotti mukanaan yhdet märät espanjalaisjalat, joita kuivattiin urakalla nuotion lämmössä ja vilu suli nauruksi.

Kansainvälinen retkipäivä Evolla oli osa keväällä lanseerattavaa luontopalvelua, jossa retkeilyalueiden käyttäjät pääsevät laajemminkin kokeilemaan, kuinka luonto ja kulttuuri kietoutuvat uudenlaisiksi luontokokemuksiksi – ja myös jakamaan kokemuksiaan muiden retkeilijöiden ja luonnosta kiinnostuneiden kanssa. Tehtäväkortteja ja esimerkiksi ”miniatyyriukkeleita” tulee jakoon ainakin Evon, Kylmäluoman ja Napapiirin retkeilyalueille sekä läheisiin majoituspalveluihin. Palvelun nettisivut aukeavat toukokuun alussa ja sinne kuka tahansa voi ladata kuvia omista metsäisistä taidetulkinnoistaan. Palvelun toteuttaa yhteistyössä Metsähallitus ja Humanistinen ammattikorkeakoulu Euroopan sosiaalirahaston tuella.
MätäsMetäs –nimellä kulkevaan palveluun pääsee tutustumaan jos nyt Facebook –sivuilla osoitteessa http://www.facebook.com/matasmetas. Käy tykkäämässä, niin pääset mukaan kulttuurimatkalle metsään. Ainakin Yhdysvaltalainen vierailijamme Chelsea Sparks jäi koukkuun: ”Haluan kokeilla samanlaista taiteen ja luonnon yhdistämistä omalla kotiseudullani Kentuckyssa. Siellä luonto on erilaista, mutta uskon idean toimivan sielläkin.”
Timo Parkkola, TKI-päällikkö, Humak