Avainsana-arkisto: kasvillisuusseuranta

Paljastava kasvillisuus

Minusta on tosi mielenkiintoista, että joskus kasvillisuudesta voi päätellä mitä paikalla on tapahtunut kymmeniä tai jopa satoja vuosia sitten. Tai no ei se nyt ihan mitään kasvi-CSI:tä ole, mutta jotain kuitenkin voi paljastua.

Sikoangervon levinneisyys painottuu lounaisessa Suomessa alueille, joilla oli rautakautista asutusta ja mäkilinnoja. Sikoangervolla hoidettiin muinoin mm. reumatismia ja kihtiä. Kuva Helena Lunden / Metsähallitus.

Sikoangervon levinneisyys painottuu lounaisessa Suomessa alueille, joilla oli rautakautista asutusta ja mäkilinnoja. Sikoangervolla hoidettiin muinoin mm. reumatismia ja kihtiä. Kuva Helena Lunden / Metsähallitus.

Ihminen on tuonut meille kengänpohjissaan, varpaanväleissään ja rehun mukana jos jonkinlaisia siemeniä. Joskus niitä on tuotu ihan varta vasten, koska laji on ollut sopiva syötäväksi tai sitä on käytetty mausteena, tekstiilikuituna, värjäykseen tai lääkkeenä. Ihminen on myös luonut tahattomasti tai tarkoituksella monille lajeille sopivia elinympäristöjä muun muassa raivaamalla muuta kasvillisuutta.

Kansallispuistoissa, Lapin erämaa-alueilla ja muilla Metsähallituksen luontopalvelujen hoitamilla alueilla on paljon paikkoja, joissa kasvillisuuden ja ihmisen toiminnan välistä yhteyttä voi käydä tarkastelemassa. Vanhoilla asuinkentillä, muinaisjäännöksillä, rauniolinnoilla ja muilla historiakohteilla voi yhdistää luonto- ja historiaharrastuksensa. Historiallisista vierailupaikoista löydät tietoa luontoon.fi-verkkopalvelustamme. Suuntaa vaikkapa Raja-Joosepin kentälle Urho Kekkosen kansallispuistoon, Kaapin Jounin kentälle Lemmenjoen kansallispuistoon, Raaseporin rauniolinnalle tai Svartholman linnoitukselle Loviisassa.

Vanhat asuinkentät

Joskus Lapin vanhoista hylätyistä asuinkentistä näkyy joitain ihmisen tekemiä rakenteita, mutta toisinaan ne voi havaita vain kasvillisuuden perusteella. Ympäristöstä poikkeava monilajinen heinä- ja ruohokasvillisuus paljastaa paikalla asutun.

Pohjannoidanlukko Appisjokisuun vanhalla asuinkentällä Hammastunturin erämaa-alueella Inarissa. Kuva Saara Tynys / Metsähallitus.

Pohjannoidanlukko Appisjokisuun vanhalla asuinkentällä Hammastunturin erämaa-alueella Inarissa. Kuva Saara Tynys / Metsähallitus.

Niiltä saattaa löytyä esimerkiksi pienenpieniä noidanlukkoja. Vuosikymmeniä jatkunut kulkeminen ja tallaus, lampaiden ja joskus porojen ja lehmienkin laidunnus on muokannut pihapiiristä avoimen niityn tai kedon.

Orposen vanhan asuinkentän kukkaloistoa Sodankylässä. Kuva Mia Vuomajoki / Metsähallitus.

Orposen vanhan asuinkentän kukkaloistoa Sodankylässä. Kuva Mia Vuomajoki / Metsähallitus.

Sotien mukana

Maamme kamaralla on sodittu ja käyty pienempiä kahakoita vuosisatojen ja –tuhansien ajan. Sotilaiden mukana tänne on tullut monia kasvilajeja. Niitä kutsutaan polemokoreiksi eli sotatulokkaiksi. Suurin osa niiden siemenistä on levinnyt meille ruuaksi tuodun viljan ja hevosten rehun seassa, mutta varmaan saappaiden pohjissakin. Niistä sitten iti niittyjen ja pihojen kasveja kulkuteiden varsille ja majoitusalueille metsiin. Sotatulokkaita löytyy esimerkiksi toisessa maailmansodassa saksalaisten käytössä olleilta alueilta.

Joskus vihjaavat esihistoriastakin

Saattaapa kasvillisuus vihjata ihan satojen vuosien takaisesta asutuksesta, ihan esihistoriallisestakin. Usein mahdollisesta esihistoriallisesta muinaisjäännöksestä antaa vihjeen, ei niinkään yksittäinen kasvilaji, vaan koko kasviyhteisö. Monet runsaslajisimmista kedoistamme sijaitsevatkin rautakautisilla asuinpaikoilla ja kalmistoilla.

Tulikukkia kasvaa usein Etelä-Suomen rautakautisilla asuinpaikoilla ja keskiaikaisilla kylätonteilla. Tummatulikukka, kuten muutkin tulikukat, ovat vanhoja lääkekasveja. Mutta kasvin rikottuja siemeniä käytettiin myös taikinapalloihin piilotettuina kalastusmyrkkyinä. Kuva Helena Lunden / Metsähallitus.

Tulikukkia kasvaa usein Etelä-Suomen rautakautisilla asuinpaikoilla ja keskiaikaisilla kylätonteilla. Tummatulikukka, kuten muutkin tulikukat, ovat vanhoja lääkekasveja. Mutta kasvin rikottuja siemeniä käytettiin myös taikinapalloihin piilotettuina kalastusmyrkkyinä. Kuva Helena Lunden / Metsähallitus.

Ensimmäisenä vihjeenä saattaa kasvaa vaikkapa katajaa, maksaruohoja, ketoneilikkaa ja mäkitervakkoa. Silloin kannattaa tarkastella muita lajeja lähemmin. Löytyykö vaikkapa pölkkyruohoa, etelänhoikkaängelmää, heinäratamoa, sikoangervoa, mäkikauraa, nurmilaukkaa tai tulikukkia? Jos löytyy, niin sitten voi jo etsiä löytyisikö muinaisjäännöstäkin. Toki näitä lajeja kasvaa muuallakin eli aivan varmoja merkkejä muinaisjäännöksestä ne eivät ole. Mutta mukava kuitenkin ajatella, että ehkä jo rautakaudella joku muu katseli juuri tässä samoja lajeja kuin minä.

Pölkkyruohoa kasvaa usein rautakautisen ja keskiaikaisen asutuksen lähellä. Tosin myös esimerkiksi ratojen varret ovat sen suosimia kasvupaikkoja, joten sieltä ei ehkä kannata muinaisjäännöstä etsiä. Tai ainakin kannattaa varoa junaa. Kuva Helena Lunden / Metsähallitus.

Pölkkyruohoa kasvaa usein rautakautisen ja keskiaikaisen asutuksen lähellä. Tosin myös esimerkiksi ratojen varret ovat sen suosimia kasvupaikkoja, joten sieltä ei ehkä kannata muinaisjäännöstä etsiä. Tai ainakin kannattaa varoa junaa. Kuva Helena Lunden / Metsähallitus.

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Lue lisää ihmisen toiminnan ja kasvien yhteydestä Seppälä, S.-L. 2006, Perinnemaisemien yhteys varhaiseen asutus- ja maankäyttöhistoriaan. Suomen ympäristö 1/2006.

Kasvillisuuden seurantaa Kolin kansallispuistossa

Terveiset Kolin kansallispuistosta! Täällä olemme perinnemaisemia kierrelleet jo kaksi viikkoa. Kolmas ja viimeinen viikko on edessä, joten nopeasti se aika on vierähtänyt!

Täällä meitä ovat työllistäneet mm. koealaseurannat sekä kuvioseurannat, jotka ovat Metlan vuosina 1997-2000 perustamia seurantamittausalueita. Kasvillisuuden seuranta alueilla toistetaan tietyin väliajoin, jonka avulla saadaan tietoa hoidon vaikutuksista kasvillisuuteen. Edellisen kerran seuranta on toteutettu Kolilla vuonna 2008, eli 5 vuotta sitten. Seurantamittausalueita on Kolilla kaikkiaan kuudella eri kohteella.

Koealaseurannassa on tarkoitus koealan sisäpuolella käydä läpi kasvillisuus kaikkiaan kuudeltatoista 1m x 1m kasviruuduilta. Kultakin yksittäiseltä kasviruudulta kirjataan ylös kaikki kasvilajit sekä niiden prosentuaalinen peittävyys. Lisäksi koko ruudulta kirjataan ylös myös kasvillisuuden keskikorkeus ja arvioidaan koko kasvillisuuden peittävyys prosentteina.

Yhden 16 ruutua sisältävän koealan kasvillisuuden kartoittamiseen saa kyllä tehokkaasti kulutettua yhden kokonaisen työpäivän. Hosumaan ei hommassa kuitenkaan kannata alkaa, mutta kyllä kymmenennen ruudun paikkeilla alkaa havaita pientä keskittymiskyvyn herpaantumista. Siksi onkin hyvä, että meitä on kaksi kyykkimässä ruutujen äärellä.

Hanna kasviruudun äärellä. Kuva: Tuomas Lahti

Hanna kasviruudun äärellä. Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Koealaseurantaa Havukanaholla

Kuvioseurannassa puolestaan kartoitetaan samoin yllä mainituin menetelmin kasvillisuus yksittäiseltä 2m x 2m kuvioruudulta.  Näiden seurantakohteiden lisäksi olemme käyneet läpi Kolin perinnebiotooppikohteita vähän yleisemmällä tasolla, eli olemme kirjanneet kasvilajistoa perinnebiotooppityypeittäin sekä arvioineet hoidon tehokkuutta kohteilla. Edustavimmilta ahoilta olemme laskeneet kirkiruohoja ja kontanneet noidanlukkojen perässä. Kirkiruohojen kukkaloistoa emme valitettavasti ole päässeet ihailemaan, sillä ne ovat kukkineet jo ennen meidän paikalle saapumistamme.

Tuomas lampaiden kanssa laitumella. Kuva: Hanna Hakamäki

Tuomas lampaiden kanssa laitumella. Kuva: Metsähallitus/Hanna Hakamäki

Assistentti ja viralliset maisemanhoitajat Seppälän tilalla

Viimeisenä – vaan ei vähäisimpänä – mainittakoon valokuvaus. Olemme perustaneen sekä uusia valokuvapisteitä, että ottaneet kuvia vanhoista jo aiemmin perustetuista valokuvauspisteitä. ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” lie paikallaan tässäkin tapauksessa, sillä valokuvat ovat tehokas ja havainnollistava keino seurata hoidon maisemallisia vaikutuksia.

Perinnebiotoopeilla liikkuessaan voi saada seuraa myös laiduntavista eläimistä. Täällä Kolilla olemme saaneet tehdä tuttavuutta lähinnä lehmiin ja lampaisiin. Laitumella kyykistelevät ja papereitaan pläräilevät kartoittajat herättävät kyllä eläimissä uteliaisuutta; välillä olemmekin saaneet peräämme kulkemaan uteliaan lammaslauman.

-Hanna Hakamäki, luontokartoittaja