Avainsana-arkisto: Inari

Kauneus asuu yksityiskohdissa, osa 4

Suojellaan niitä koirankoppejakin

Jos sinulta kysyttäisiin mitkä ovat maamme rakennushistorian helmiä, saattaisit ehdottaa sellaisiksi vaikkapa presidentinlinnaa, Turun linnaa tai ehkäpä jopa Aleksis Kiven syntymätorppaa.

Ovathan ne arvokkaita nekin. Mutta meilläpä on Lapissa vielä jotain hienompaa. Nimittäin kaksi arvokasta koirankoppia. Kyllä vain. Luit oikein. Koirankoppia. Noita pihapiirien yksityiskohtia.

Minusta on ihan oikeus ja kohtuus ottaen huomioon koiran ja ihmisten pitkän yhteisen historian, että koirankoppejakin suojellaan.

Pystykorvan asunto Marasenlammella

Kuuluisa eräkirjailija, metsänhoitaja ja taidemaalari A. E. Järvinen rakensi Rovaniemen Marasenlammen rantaan 1930-luvulla eräkämpän, ja siellä hän kirjoitteli eräaiheisia novelleja ja maalaili. Kämpän lähellä on uskollisen metsästyskumppanin asuinsija, pieni koirankoppi. Vanhoissa kuvissa Järvisen kanssa erähommissa on kaunis suomenpystykorva. Liekö sama sessu nukkunut Marasenlammenrannan koirankopissa?

SMM1579_5 (1)

Ihan samalta A. E. Järvisen koiran asunto näyttää vieläkin kuin tässä vanhassa kuvassa. Suomen Metsästysmuseon kuva-arkisto / kuvaaja Rismo Virpimaa

Järvisen aihkikoksi kutsuttu suojelumetsä Marasenlammen ympäristö on tosi kaunista suojelumetsää, hiekkaharjua ja kauniita vanhoja petäjiä. Ja vain pienen matkan päässä Rovaniemen kaupungista. Kämppä ja koppi on maakuntakaavalla suojeltu.

marasen kämppä cropattuna

A. E. Järvisen kämppä Marasenlammen rannalla. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Kultamiesten koiran tuohikattoinen vahtipaikka

Inarissa, Ivalojoen kauniilla rannalla Hammastunturin erämaa-alueella on kullankaivajien rakentama Ritakosken Kultala. Sen rakensi aikoinaan Heikki Kivekäs 1900-luvun alussa. Pihapiirissä on useita rakennuksia, ja tietenkin koirallekin piti olla sijansa. Kivekäs rakennutti erikoisen koirankopin kannon päähän. Tai ei se oikeastaan koirankoppi ollut, pikemminkin katos. Katto oli vuorattu tuohella. Melkoisen erikoisen näköinen. Mitenhän lie kultamiesten musti moisessa viihtynyt? Ei se ainakaan sääskiltä suojannut.

VK05257

Poseeraajien taustalla Ritakosken koirankoppi. Kuva Aarne Laitakari, Geologian tutkimuskeskus, 1924.

Ritakosken Kultala koirankoppeineen on arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja maakuntakaavalla suojeltu.

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja

Kauneus asuu yksityiskohdissa, osa 3

Ensimmäisenä näkee kokonaisuuden. Sitten hoksaa yksityiskohdat. Niin se minulla yleensä menee. Lapin laajat kauniit maisemat kyllä tuovat sieluun rauhaa, mutta suupielet kääntää hymyyn jokin odottamaton väriläiskä vanhassa rakennuksessa tai hienosti veistetty hirren pää.

Yhdistetty-4

Auringon värjäämää hirsiseinää ja sota-aikainen merkintä Raja-Joosepin kentällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Oikealla kaunista jäkälää Utsjoen Välimaan vanhan saamelaistilan päärakennuksen seinähirressä. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Jos haluaa ihastua minun tavallani vanhojen hirsirakennusten kauneuteen, niin mahdollisia ihastuksen kohteita kyllä riittää Lapissa. Voi vierailla vaikka Ivalojoen Kultalassa, Utsjoen Välimaassa tai Raja-Joosepissa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Useimmat autiotuvatkin ovat ennen olleet ihan muussa käytössä ja jatkavat nyt elämäänsä retkeilijöiden levähdyspaikkoina. Kannattaa päivän vaelluksen jälkeen katsoa seinähirsiä tarkemmin, sieltä saattaa löytyä hirret veistäneen nimikirjaimet tai rakennusvuosi.

Yhdistetty-1

Vuosiluku Tammakkolammen kämpän hirressä Urho Kekkosen kansallispuistossa ja kolarilaisen suoniityn niittäjien tekemiä kaiverruksia niittokämpän seinässä. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Onhan niitä maalikylien vanhoissa kivitaloissa hienoa kiemuraa, pylvästä ja takorautaa. Kauniitahan ne, ei siinä mitään. Mutta ei ne ole mun juttu.

Minä ilahdun naulasta tehdystä ovihakasesta ja suoniittäjän luppoaikanaan hirteen veistämistä kirjaimista.

Yhdistetty-3

Kolarilaisen niittykämpän ja ivalojokisen Liljeqvistin kämpän ovihakaset. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Vanhojen rakennusten kanssa työskentelevä ei oikein saisi ilahtua siitä kun luonto alkaa ottaa rakennusta omakseen, mutta kun se luonto aikaansaa niin hienoja yksityiskohtia ja ennen kaikkea värejä. Oranssi jäkälä, kirkkaan vihreä levä, auringon polttama seinä ja syvänvihreä sammal. Uskomattoman kauniita.

yhdistetty-2

Kauniita mutta vaarallisia. Hometta ja levää Puolitaipaleen metsänvartijan tilan rakennuksessa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja sammalta Välimaan saamelaistilan rakennuksessa. Molemmat kohteet on sittemmin kunnostettu ja voivat tällä hetkellä oikein hyvin :). Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Kun revontulia itse tehtiin

Hirveä kiipeäminen Ivalojoen rannalta ensin ylös Kehäpäälle ja sitten Pietartunturin huipulle. Ensin kylmä ja sitten hiki ja taas kylmä. Pakkasessa ja hangessa mittauslaitteiden raahaaminen, puhelinlangan vetäminen ja nousua yli 300 metriä!

31 Vastavalo Anne Saarinen

Voiko hienompaa ilotulitusta olla! Kuva Anne Saarinen / Vastavalo

Ei ollut helppoa tieteellinen tutkimus 1800-luvun lopun Lapissa. Helsingin yliopiston fysiikan professori Selim Lemström oli varma, että revontulilla oli sähköinen alkuperä, ja sitä hän oli tullut tutkimusryhmineen todistamaan kauas Pohjois-Lappiin Ivalojoelle.

Lemström teki 1880-luvun alussa hän kokeita Sodankylän Oratunturilla ja Ivalojoella Kultalassa. Kultalaan aikaisemmin kultaryntäystä valvomaan tulleita virkamiehiä varten rakennettu kruunun asema tarjosi tutkijoille majapaikan.

27 Vastavalo Kuva Jani Seppänen

Valot kohtaavat. Kuva Jani Seppänen / Vastavalo

Tutkijat vetivät alhaalta Ivalojokivarresta ylös Pietartunturiin johtolangat neljää virtailukonetta varten. Uutuus oli myös telefooni, jolla voitiin viestittää tunturin laelta Kultalaan. Laelle rakennettiin rautauunilla varustettu maja, josta telefoonijohto lähti alas tunturin rinnettä.

Kokeen jälkeen professori Lemström ilmoitti, että yksinkertaisen, sähkövirran kulkua ilmapiiristä maahan helpottavan koneen avulla aikaansaatiin Pietartunturin huipulla revontulten kaltaista valoa. Pietartunturin huipulla saatiin hänen mielestään tehtyä täydellinen noin 400 jalkaa korkea revontulisäde! Hän oli myös aivan varma että revontulet saavat alkunsa sähköstä.

Blogiin 1

Yötaivas on niin kaunis. Kuva Ari Kekki / Metsähallitus

Vaikka Lemströmin revontuliteoriat osoittautuivat vääriksi, oli hänen toimintansa tärkeänä pohjana myöhemmälle suomalaiselle avaruustutkimukselle.

Ivalojoen Kultala ei siis ole pelkkää kullankaivun historiaa, vaan myös merkittävä paikka suomalaiselle avaruustutkimuksen alkutaipaleelle.

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Murhamies vai hyväntekijä?

Mitä sydämellisin  ja vieraanvaraisin mies. Porovaras ja julma murhaaja. Kävi Amerikassa tai ei käynyt. Kasvilääkinnän tuntija. Kun lukee kirjoituksia Raja-Joosepista saa miehestä vähintään kahtalaisen kuvan. Otapa sitten selvää mikä on totta. Mutta yhtäkaikki – mielenkiintoinen mies.

Urho Kekkosen kansallispuiston koillislaidalla aivan valtakunnan rajalla kauniilla kedolla hirsirakennusten seinät ovat saaneet auringolta kullanväriä. Vieressä virtaa Luttojoki. Tunnelma on seesteinen.

Raja-Joosepin kenttä Urho Kekkosen kansallispuiston koillisosassa. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Raja-Joosepin kenttä Urho Kekkosen kansallispuiston koillisosassa. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Rakennukset ovat olleet vailla asukkaita jo vuosikymmeniä, mutta 1900-luvun alkupuoliskolla kentällä asui Joosef Sallila eli kuuluisa Raja-Jooseppi kumppaninsa Matilda Lehikoisen kanssa. Syrjäisestä sijainnista huolimatta ei asuttu eristyksissä, vaan Joosepin luona vieraili helmenpyytäjiä, kolttia, rajamiehiä ja erämaan muita kulkijoita.

Raja-Joosepin ja Tiltan kanssa jonkin aikaa asustaneen Huhtu-Heikin kämppä ja sauna. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Raja-Joosepin ja Tiltan kanssa jonkin aikaa asustaneen Huhti-Heikin kämppä ja sauna. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Toisen miehen vaimo

Parkanolainen Jooseppi ja Ähtäristä kotoisin oleva Tilta asettuivat Luton varteen vuoden 1915 vaiheilla. Toisten mukaan Tilta olisi lähtenyt Joosepin mukaan jo Parkanossa, toiset sanovat Tiltan olleen toisen miehen oma ja Joosepin tavanneen hänet vasta pohjoisessa Näätämössä. Niin tai näin, yhdessä pysyttiin pitkään.

Elanto saatiin eränkäynnistä, helmenpyynnistä, lehmistä, lampaista ja poroista. Maatilkulla viljeltiin ainakin perunaa. Tehtiinpä vähän kauppaakin ylimääräisillä tuotteilla. Kentälle nousi asuinkämpän lisäksi lampolaa, saunaa ja navettaa.

Lampola ja karjasuoja. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Lampola ja karjasuoja. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Perunanviljelyä ja murha?

Väitetään, että Jooseppi olisi opiskellut Amerikassa maataloutta, innostunut perunanviljelystä ja tutustunut myös jossain määrin ihmisten parannuskeinoihin. Olisi sitten tohtoroinut kulkijoita asuinkentällään. Toisaalla taas sanotaan, ettei Jooseppi ollut koskaan passia hakenut ja siten ulkomailla käynytkään.

Kyllä hän oli rehti poromies. Eipä ollut vaan porovaras!  Taas kahtalaista tietoa. Parantaja, mutta murhamies. Väitettiin hänen myrkyttäneen kettujen pyyntiin tarkoitetulla strykniinillä veljenpoikansa, jonka oli kutsunut työnsä jatkajaksi pohjoiseen. Mitä tässä pitäisi uskoa?

Eikö sanonta mene, että ei väliä onko tarina totta kunhan se on hyvä? Ja tarinat Joosepista ovat hyviä. Taidan tyytyä siihen, etten koskaan saa tietää mikä Joosepin tarinassa on totta.

Raja-Joosepin kenttä

Aina kun olen käynyt Joosepin ja Tiltan kentällä, on paistanut aurinko kirkkaalta taivaalta. Jos jokin paikka on kaunis, niin se on tämä. Kaunis keto, kaunis Luttojoki, kauniit vanhat hirsirakennukset. Rauhoittava paikka. Kannattaa ehdottomasti käydä.

Oikealla Joosepin ja Tiltan asuinrakennus. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Oikealla Joosepin ja Tiltan asuinrakennus. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.