Avainsana-arkisto: autiotupa

Kauneus asuu yksityiskohdissa, osa 3

Ensimmäisenä näkee kokonaisuuden. Sitten hoksaa yksityiskohdat. Niin se minulla yleensä menee. Lapin laajat kauniit maisemat kyllä tuovat sieluun rauhaa, mutta suupielet kääntää hymyyn jokin odottamaton väriläiskä vanhassa rakennuksessa tai hienosti veistetty hirren pää.

Yhdistetty-4

Auringon värjäämää hirsiseinää ja sota-aikainen merkintä Raja-Joosepin kentällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Oikealla kaunista jäkälää Utsjoen Välimaan vanhan saamelaistilan päärakennuksen seinähirressä. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Jos haluaa ihastua minun tavallani vanhojen hirsirakennusten kauneuteen, niin mahdollisia ihastuksen kohteita kyllä riittää Lapissa. Voi vierailla vaikka Ivalojoen Kultalassa, Utsjoen Välimaassa tai Raja-Joosepissa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Useimmat autiotuvatkin ovat ennen olleet ihan muussa käytössä ja jatkavat nyt elämäänsä retkeilijöiden levähdyspaikkoina. Kannattaa päivän vaelluksen jälkeen katsoa seinähirsiä tarkemmin, sieltä saattaa löytyä hirret veistäneen nimikirjaimet tai rakennusvuosi.

Yhdistetty-1

Vuosiluku Tammakkolammen kämpän hirressä Urho Kekkosen kansallispuistossa ja kolarilaisen suoniityn niittäjien tekemiä kaiverruksia niittokämpän seinässä. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Onhan niitä maalikylien vanhoissa kivitaloissa hienoa kiemuraa, pylvästä ja takorautaa. Kauniitahan ne, ei siinä mitään. Mutta ei ne ole mun juttu.

Minä ilahdun naulasta tehdystä ovihakasesta ja suoniittäjän luppoaikanaan hirteen veistämistä kirjaimista.

Yhdistetty-3

Kolarilaisen niittykämpän ja ivalojokisen Liljeqvistin kämpän ovihakaset. Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Vanhojen rakennusten kanssa työskentelevä ei oikein saisi ilahtua siitä kun luonto alkaa ottaa rakennusta omakseen, mutta kun se luonto aikaansaa niin hienoja yksityiskohtia ja ennen kaikkea värejä. Oranssi jäkälä, kirkkaan vihreä levä, auringon polttama seinä ja syvänvihreä sammal. Uskomattoman kauniita.

yhdistetty-2

Kauniita mutta vaarallisia. Hometta ja levää Puolitaipaleen metsänvartijan tilan rakennuksessa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja sammalta Välimaan saamelaistilan rakennuksessa. Molemmat kohteet on sittemmin kunnostettu ja voivat tällä hetkellä oikein hyvin :). Kuvat Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Mainokset

Korvatunturin kulttuuriperintöä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvatunturi. Kuva: Timo Reinvuo/Metsähallitus

Tarina Korvatunturista Joulupukin asuinpaikkana sai alkunsa v. 1927, kun Markus-setä kertoi Yleisradion Lasten-tunti –ohjelmassa Joulupukin asuvan Korvatunturilla Savukoskella. Korvatunturi sijaitsee nykyään Urho Kekkosen kansallispuistossa rajavyöhykkeellä, ja sinne pääsee hiihtämään tai patikoimaan rajavyöhykeluvalla. Myös alueella toimiva matkailuyritys Kemihaaran Loma järjestää moottorikelkkamatkoja Korvatunturille. Mutta mitä kulttuuriperintöä Korvatunturin suunnalta tunnetaan, tietysti itse tunturin lisäksi? Hiilimiiluja, joissa muinaiset tontut valmistivat hiiliä tuhmille lapsille?

Nuorttijoella. Kuva: Metsähallitus

Nuorttijoella. Kuva: Metsähallitus

Urho Kekkosen kansallispuiston reunalla sijaitseva Nuorttijoki on vanha kulkureitti, jota pitkin on kuljettu Venäjälle. Reitti kulki Kemijoen yläjuoksulta Vouhtujoelle ja sieltä maitse vedenjakaja-alueen yli Sotataipaleen kohdalta. Sotataipaleelta päädyttiin Sotajoelle ja sieltä Nuorttijoelle, jota pitkin päästiin laskemaan Venäjälle. Reittiä pitkin ovat mukaan kulkeneet kauppiaat ja muut matkalaiset sekä kertoman mukaan myös suomalaiset ja venäläiset sotajoukot. Nykyään Nuorttijoen alueella voi vaeltaa 40 km pituisella Nuorttin retkeilyreitillä.

Jaurujoen varrelta on löydetty pyyntikuoppia. Kuva: Petteri Polojärvi/Metsähallitus

Jaurujoen varrelta on löydetty pyyntikuoppia. Kuva: Petteri Polojärvi/Metsähallitus

Alueella on metsästetty ja kalastettu tuhansia vuosia. Vanhasta peuranpyynnistä alueella kertovat pyyntikuopat ja lihan säilytykseen tarkoitetut kivistä ladotut purnut. Vanhoja pyyntikuoppia on löydetty esimerkiksi Keskihaaran ja Naltiohaaran risteyksestä, Vieriharjun tuvan suunnalta sekä Jaurujoelta. Pyyntikuoppia on käytetty Suomessa kivikaudelta aina 1800-luvulle asti. Pyyntikuoppia kaivettiin sellaisille alueille, joissa peurat luontaisesti liikkuivat. Peurat voitiin ajaa kuoppiin esimerkiksi hangasaitoja avulla. Kuopat voitiin myös naamioida niin, että pahaa-aavistamattomat peurat putosivat kuoppiin.

Kruununleimapuu Nuorttijoella. Kuva: Sami Viljanmaa/Metsähallitus

Kruununleimapuu Nuorttijoella. Kuva: Sami Viljanmaa/Metsähallitus

Nuorttijoen eteläpuolella on 1900-luvun alussa suunnitelluista savotoista muistona suuria leimikoita. Kaadettavaksi tarkoitettujen puiden kylkeen tehtiin kirveellä pilkka, johon lyötiin leima. Alueelta leimattiin yli 50 000 puuta. Vedenajakaja-alueen takan olevat puut oli tarkoitus uittaa Nuorttijokea pitkin Venäjälle, mutta ensimmäinen maailmansota keskeytti savottasuunnitelmat. Suomen itsenäistyttyä puut jäivät Nuorttille kaatamatta, koska järkevää kuljetusreittiä ei enää ollut. Metsähallituksen kruununleimalla merkittyjä puita voi nähdä Nuorttin reitin varrella esimerkiksi Voittinkönkään kohdalla. UK-kansallispuiston toteutumattomien savotoiden jäännöksistä voi lukea lisää täältä.

Manto-ojan autiotupa kunnostettiin vapaaehtoistyönä. Kuva: Siiri Tolonen/Metsähallitus

Manto-ojan autiotupa kunnostettiin vapaaehtoistyönä. Kuva: Siiri Tolonen/Metsähallitus

Toisen maailmansodan jälkeen Venäjän vastaiselle rajalle rakennettiin uusi poroaita estämään porojen pääsy rajan taakse. Monet alueen tuvista ovatkin alun perin poromiesten rakentamia. Esimerkiksi Manto-ojan autiotuvan rakensivat v. 1955 Armas Toivainen ja Jussi Ollila aitatyömaan tukikohdaksi. Tupa toimii nykyään autiotupana, ja se kunnostettiin viime kesänä vapaaehtoistyönä.

Hyvää joulunaikaa ja alkavaa vuotta Luonto ja kulttuuri -blogin lukijoille!

Siiri Tolonen

Kirjoittaja työskentelee Metsähallituksella Lapin luontopalvelujen kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijana.

Lohenpyrstöjä ja koirankauloja

Jonkun mielestä arvokkaita vanhoja rakennuksia ovat linnat ja kartanot, mutta minua viehättävät paljon enemmän Lapin pienet hirsirakennukset. Ne on tehty suurimmaksi osaksi paikalta saatavista tarpeista mitään tuhlaamatta.

Liljeqvistin kämppäkartanon ovihaka Ivalojoen kulta-alueella. Kuva Pirjo Rautiainen/Metsähallitus

Liljeqvistin kämppäkartanon ovihaka Ivalojoen kulta-alueella. Kuva Pirjo Rautiainen/Metsähallitus

Tiettömien taipaleiden taakse rakennettiin tarpeeseen pieniä kämppiä. Niitä käytettiin poronhoitotöissä, kullankaivussa, postimiesten tukikohtina, palovartijoiden majoina, autiotupina. Saatettiinpa asettua ihan pysyvästikin asumaan.

Raja-Joosepin asuinkenttä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kuva Pirjo Rautiainen/MEtsähallitus

Raja-Joosepin asuinkenttä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kuva Pirjo Rautiainen/Metsähallitus

Kämpissä ei ole juuri mitään turhaa. Niistä löytyy ikkuna tai kaksi, ikkunan edestä lankkupöytä,nurkasta tulisija, takaseinältä makuulavitsa. Hirsien väliin tungettiin sammalta tiivistykseksi. Rakennus katettiin laudoilla tai kelleksillä. Vanhempien kämppien tulisija ja hormi tehtiin ympäristön kivistä, nuorempiin hankittiin valurautakamina.

Usein kämppä on kanttiinsa kolme-neljä metriä eli sen kokoinen kuin paikalta kaadettu mänty järkevimmin kannatti pätkiä hirsiksi.  Keskellä kämppää mahtuu seisomaan pystyssä, mutta laidoilla täytyy jo kumartua.

Rakentajissa on ollut taitavia ja vähemmän taitavia kirveen käyttäjiä. Joskus seinähirret on salvottu kauniisti lohenpyrstölle, niin että hirret sopivat toisiinsa täsmälleen. Toisinaan on tyydytty koirankaulaan eikä välitetty vaikka hirsien välistä aurinko kilotti sisään.

Kämppien seinät ja katto ovat tummuneet, ja ikkunan valossa pystyy tuskin lukemaan päivälläkään. Lavitsalla levähtäessä saakin keskittyä vain miettimään syntyjä syviä tai kämpän entisiä asukkaita. Hienointa on jos seinähirrestä löytyy kaiverrus viestinä menneisyydestä.

Suoheinän niittäjien kämpän kaiverruksia Kolarissa. Kuva Pirjo Rautiainen/Metsähallitus

Suoheinän niittäjien kämpän kaiverruksia Kolarissa. Kuva Pirjo Rautiainen/Metsähallitus

Monet vanhoista kämpistä toimivat nykyään Metsähallituksen luontopalveluiden hoitamina autio- ja varaustupina, joihin kuka tahansa pääsee vanhaa aikaa tunnelmoimaan.

Pirjo Rautiainen toimii tiedottajana Lapin luontopalveluissa