Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2015

Kun revontulia itse tehtiin

Hirveä kiipeäminen Ivalojoen rannalta ensin ylös Kehäpäälle ja sitten Pietartunturin huipulle. Ensin kylmä ja sitten hiki ja taas kylmä. Pakkasessa ja hangessa mittauslaitteiden raahaaminen, puhelinlangan vetäminen ja nousua yli 300 metriä!

31 Vastavalo Anne Saarinen

Voiko hienompaa ilotulitusta olla! Kuva Anne Saarinen / Vastavalo

Ei ollut helppoa tieteellinen tutkimus 1800-luvun lopun Lapissa. Helsingin yliopiston fysiikan professori Selim Lemström oli varma, että revontulilla oli sähköinen alkuperä, ja sitä hän oli tullut tutkimusryhmineen todistamaan kauas Pohjois-Lappiin Ivalojoelle.

Lemström teki 1880-luvun alussa hän kokeita Sodankylän Oratunturilla ja Ivalojoella Kultalassa. Kultalaan aikaisemmin kultaryntäystä valvomaan tulleita virkamiehiä varten rakennettu kruunun asema tarjosi tutkijoille majapaikan.

27 Vastavalo Kuva Jani Seppänen

Valot kohtaavat. Kuva Jani Seppänen / Vastavalo

Tutkijat vetivät alhaalta Ivalojokivarresta ylös Pietartunturiin johtolangat neljää virtailukonetta varten. Uutuus oli myös telefooni, jolla voitiin viestittää tunturin laelta Kultalaan. Laelle rakennettiin rautauunilla varustettu maja, josta telefoonijohto lähti alas tunturin rinnettä.

Kokeen jälkeen professori Lemström ilmoitti, että yksinkertaisen, sähkövirran kulkua ilmapiiristä maahan helpottavan koneen avulla aikaansaatiin Pietartunturin huipulla revontulten kaltaista valoa. Pietartunturin huipulla saatiin hänen mielestään tehtyä täydellinen noin 400 jalkaa korkea revontulisäde! Hän oli myös aivan varma että revontulet saavat alkunsa sähköstä.

Blogiin 1

Yötaivas on niin kaunis. Kuva Ari Kekki / Metsähallitus

Vaikka Lemströmin revontuliteoriat osoittautuivat vääriksi, oli hänen toimintansa tärkeänä pohjana myöhemmälle suomalaiselle avaruustutkimukselle.

Ivalojoen Kultala ei siis ole pelkkää kullankaivun historiaa, vaan myös merkittävä paikka suomalaiselle avaruustutkimuksen alkutaipaleelle.

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Mainokset

Tuplakiertoa ja suoravetoa

Tulisija antaa valoa ja lämpöä. Kivistä muurattu, tiilistä kasattu, peltinen, valurautainen, kakluuni. Suoravedolla, pellillä, tuplakierrolla. Varaava tai harakoille lämmittävä. Avotakka tai luukullinen. Vetää hyvin, ei vedä sitten millään.

15 Vastavalo Kuva Markus Thomenius

Autiotuvan lämmittäjänä kamina on ehdoton. Lasiluukku suo retkeilijälle valoa talven pimeyteen Porojärven tuvalla Käsivarren erämaa-alueella. Kuva Markus Thomenius / Vastavalo

Polttopuut maassa tai se perinteinen kivikehä ympärillä. Nuotio vanhassa betonisessa kaivonrenkaassa. Trangia tai kaasugrilli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tynnyrinpuolikkaasta tehty savottakämpän kamina Sodankylästä. Kuva Siiri Tolonen / Metsähallitus

Ihminen on kehittänyt tulen hallintaan monenlaisia tulisijoja. Yksinkertaisimmat ovat vailla mitään rakenteita ja monimutkaisimmat kauniita kaakeliuuneja ja tuplakierrollisia varaavia tulisijoja.

Seitseminen blogiin

Koveron perinnetilan kaunis tulisija Seitsemisen kansallispuistossa. Kuva Hilja Palviainen / Metsähallitus

Vanhoissa rakennuksissa mielenkiintoisinta ovat tulisijat. Onko tehty kivistä vai tiilistä, miten on muurattu, onko tehty hiekka- vai hirsipedille. Joissain on hienoja kaakeliuuneja, toisissa seistä jököttää pönttöuuni, toisiin on muurattu lähistön kivistä vaatimaton takka.

Sallivaara Benjami Kuru blogiin

Lähistön kivistä muurattu takka Benjami Kurun kämpällä Sallivaaran vanhalla poroerotuspaikalla Lemmenjoen kansallispuistossa. Kuva Siiri Tolonen / Metsähallitus

Jotkut ovat varsinaisia muuraustaidon taidonnäytteitä. On kaarta ja yksityiskohtaa. Toiset vain ajavat asiansa – lämmöntuoton.

Langinkoski_blogiin

Upea takka Langinkosken keisarillisessa kalastusmajassa Kotkassa. Kuva Henrik Jansson / Metsähallitus

Tarpeellisia yhtä kaikki. Tätä kirjoittaessa ulkona paukkuu 22 asteen pakkanen. Taidanpa laittaa illalla kotona takkaan tulet.

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen luontopalvelujen tiedottaja.

 

Tuleen tuijottelua

Parempaa ja mielenkiintoisempaa katsottavaa kuin televisio-ohjelmat. Sitä voisi tuijottaa loputtomiin. Ihan hypnoottista. Yleensä näkyy oranssia, välillä vilahtaa sinistä, keltaista ja joskus punaistakin. Nuotio, soihtu, päre, takka, naurislamppu, kynttilä, öljylamppu.

17 Kuva Petteri Polojärvi

Nuotioon tuijottaminen rauhoittaa mielen. Kuva Petteri Polojärvi / Metsähallitus

Tulen käytön keksi todennäköisesti esi-isämme pystyihminen satojatuhansia, mahdollisesti jopa miljoona vuotta sitten. Luulenpa, että tuleen tuijoteltiin jo silloin. Tulen ääreen kokoonnuttiin suojaan pimeyttä, petoja ja hyönteisiä vastaan ja hakemaan lämpöä. Hoidettiin sosiaalisia suhteita. Siirrettiin tarinoimalla tietoa ja suvun historiaa seuraavalle sukupolvelle. Ruoka saatiin kypsennettyä ja ravinto paremmin sulavaan muotoon. Paljon energiaa vaativat aivot saivat voimaa ja kehittyivät entisestään.

Blogiin

Lapissa satojen ja jopa tuhansien vuosien ikäiset tulisijat voivat yhä näkyä maan pinnalle. Etualalla pyöreä tulisija Käsivarren erämaa-alueelta Enontekiöltä. Kuva Sami Viljanmaa / Metsähallitus

Tulen tärkeys näkyy kaikkialla. Eihän täällä pohjoisessa olisi pärjännyt mitenkään ilman tulta. Kivikautisten tulisijojen jäänteet ja rautakautisten kotasijojen keskusliesien rivit Lapin erämaissa näkyvät yhä satojen ja tuhansien vuosien jälkeenkin.

DSC05834

Hiilien syvän oranssista hehkusta kipinöiden kauniiseen keltaiseen. Kuva Petteri Polojärvi / Metsähallitus

Yhä nykyäänkin tulta tuijottaessa pysyvät maailman ja mielen pedot ja pelot valopiirin ulkopuolella.

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.