Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2015

Murhamies vai hyväntekijä?

Mitä sydämellisin  ja vieraanvaraisin mies. Porovaras ja julma murhaaja. Kävi Amerikassa tai ei käynyt. Kasvilääkinnän tuntija. Kun lukee kirjoituksia Raja-Joosepista saa miehestä vähintään kahtalaisen kuvan. Otapa sitten selvää mikä on totta. Mutta yhtäkaikki – mielenkiintoinen mies.

Urho Kekkosen kansallispuiston koillislaidalla aivan valtakunnan rajalla kauniilla kedolla hirsirakennusten seinät ovat saaneet auringolta kullanväriä. Vieressä virtaa Luttojoki. Tunnelma on seesteinen.

Raja-Joosepin kenttä Urho Kekkosen kansallispuiston koillisosassa. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Raja-Joosepin kenttä Urho Kekkosen kansallispuiston koillisosassa. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Rakennukset ovat olleet vailla asukkaita jo vuosikymmeniä, mutta 1900-luvun alkupuoliskolla kentällä asui Joosef Sallila eli kuuluisa Raja-Jooseppi kumppaninsa Matilda Lehikoisen kanssa. Syrjäisestä sijainnista huolimatta ei asuttu eristyksissä, vaan Joosepin luona vieraili helmenpyytäjiä, kolttia, rajamiehiä ja erämaan muita kulkijoita.

Raja-Joosepin ja Tiltan kanssa jonkin aikaa asustaneen Huhtu-Heikin kämppä ja sauna. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Raja-Joosepin ja Tiltan kanssa jonkin aikaa asustaneen Huhti-Heikin kämppä ja sauna. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Toisen miehen vaimo

Parkanolainen Jooseppi ja Ähtäristä kotoisin oleva Tilta asettuivat Luton varteen vuoden 1915 vaiheilla. Toisten mukaan Tilta olisi lähtenyt Joosepin mukaan jo Parkanossa, toiset sanovat Tiltan olleen toisen miehen oma ja Joosepin tavanneen hänet vasta pohjoisessa Näätämössä. Niin tai näin, yhdessä pysyttiin pitkään.

Elanto saatiin eränkäynnistä, helmenpyynnistä, lehmistä, lampaista ja poroista. Maatilkulla viljeltiin ainakin perunaa. Tehtiinpä vähän kauppaakin ylimääräisillä tuotteilla. Kentälle nousi asuinkämpän lisäksi lampolaa, saunaa ja navettaa.

Lampola ja karjasuoja. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Lampola ja karjasuoja. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Perunanviljelyä ja murha?

Väitetään, että Jooseppi olisi opiskellut Amerikassa maataloutta, innostunut perunanviljelystä ja tutustunut myös jossain määrin ihmisten parannuskeinoihin. Olisi sitten tohtoroinut kulkijoita asuinkentällään. Toisaalla taas sanotaan, ettei Jooseppi ollut koskaan passia hakenut ja siten ulkomailla käynytkään.

Kyllä hän oli rehti poromies. Eipä ollut vaan porovaras!  Taas kahtalaista tietoa. Parantaja, mutta murhamies. Väitettiin hänen myrkyttäneen kettujen pyyntiin tarkoitetulla strykniinillä veljenpoikansa, jonka oli kutsunut työnsä jatkajaksi pohjoiseen. Mitä tässä pitäisi uskoa?

Eikö sanonta mene, että ei väliä onko tarina totta kunhan se on hyvä? Ja tarinat Joosepista ovat hyviä. Taidan tyytyä siihen, etten koskaan saa tietää mikä Joosepin tarinassa on totta.

Raja-Joosepin kenttä

Aina kun olen käynyt Joosepin ja Tiltan kentällä, on paistanut aurinko kirkkaalta taivaalta. Jos jokin paikka on kaunis, niin se on tämä. Kaunis keto, kaunis Luttojoki, kauniit vanhat hirsirakennukset. Rauhoittava paikka. Kannattaa ehdottomasti käydä.

Oikealla Joosepin ja Tiltan asuinrakennus. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Oikealla Joosepin ja Tiltan asuinrakennus. Kuva Pirjo Rautiainen / Metsähallitus

Kirjoittaja Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Harjoittelijan kulttuuriperintöterveiset Merenkurkun saaristosta

Tämän kirjoituksen tekijä kertoi jo viime viikolla aiemmista reissuista Perämerellä Selkä-Sarvessa ja Pensaskarissa; nyt on vuorossa Merenkurkun maailmanperintöalue, Mikkelinsaaret ja siellä saari Kummelskäret. Saarella sijaitsee luontopolku sekä luontoasema, entisessä merivartioston rakennuksessa. Vaasan meribiologitiimin matkassa pääsin Kummelskäretille inventoimaan vanhaa ja tuoreempaa kulttuuriperintöä, ja tässä tiivistelmä kokemuksistani.

Tomtning-jäännös, joka sijaitsee kalastustukikohdassa. Kiviperustojen päälle on rakennettu mahdollisesti purjeesta ja airoista tai puurakennelmasta väliaikainen suoja. Kuva: Laura Nygård/Metsähallitus

Tomtning-jäännös, joka sijaitsee kalastustukikohdassa. Kiviperustojen päälle on rakennettu mahdollisesti purjeesta ja airoista tai puurakennelmasta väliaikainen suoja. Kuva: Laura Nygård/Metsähallitus

Luontopolkua seuraamalla löytää Kummelskäretin vanhan kalastustukikohdan, joka sijaitsee entisessä merenlahdessa. Rinteessä, hieman näistä tomtning-jäännöksistä alempana sijaitsee venevalkamia, joihin kalastajat ovat vetäneet veneensä turvaan aallokolta. Korkeusmittausten perusteella venevalkamien ikäarvioksi muodostui 1500-luvun loppu ja 1600-luvun alku, ja verotietojen mukaan Mikkelinsaarilla on kalastettu 1500-luvulta alkaen.

Saaren nuorempaan kulttuuriperintöön kuuluu venevalkama, joka sijaitsee pilkkasiiven-opaskyltin kohdalla. Lisäksi saarelta löytyi verkkotarhojen tukikiveyksiä sekä jatulintarhoja.

Inventoija kaipaa lisätietoja Kummelskäretin luontoaseman pohjoispuolella kivikossa sijaitsevista kahdesta jatulintarhasta! Tässä kuvassa on toinen niistä, molemmat ovat noin 4 metriä halkaisijaltaan. Ehkä joku lukijoista tietää kuka labyrintit on saarelle rakentanut ja koska? Luontoaseman etupihalla sijaitsevan labyrintin tiedetään olevan tuore tapaus, mutta siitäkin inventoija kuulisi mielellään lisää. Kuva: Laura Nygård/Metsähallitus

Inventoija kaipaa lisätietoja Kummelskäretin luontoaseman pohjoispuolella kivikossa sijaitsevista kahdesta jatulintarhasta! Tässä kuvassa on toinen niistä, molemmat ovat noin 4 metriä halkaisijaltaan. Ehkä joku lukijoista tietää kuka labyrintit on saarelle rakentanut ja koska? Luontoaseman etupihalla sijaitsevan labyrintin tiedetään olevan tuore tapaus, mutta siitäkin inventoija kuulisi mielellään lisää. Kuva: Laura Nygård/Metsähallitus

Kun kaikki kolme saarta oli inventoitu, oli heinäkuussa aika siirtyä toimistoon valmistelemaan raporttia havainnoista. Käytännössä tämä tarkoittaa tietojen purkamista maastolaitteilta, inventoinnissa tehtyjen tulkintojen liittämistä aiemmin tutkittuun, tietojen täyttämistä Metsähallituksen tietokantoihin ja karttaesitysten laatimista. Lisäksi kaivoin laskimen, mareografilukemat ja kaavat esiin, jotta Selkä-Sarven ja Kummelskäretin korkeusmitatuille kohteille saatiin ikäarvio. Korkeusmittauksia tein maastossa tasolaserin ja vaaituskoneen avulla vedenpinnan tasoon nähden. Tämä on yksi arkeologian parhaista puolista: poikkitieteellinen menetelmien monipuolinen hyödyntäminen. Harjoittelun jälkeen palaan taitoja ja tietoja syventäneenä Merenkurkun maailmanperintöalueen kulttuuriperintöä käsittelevän gradun pariin, joten samojen mielenkiintoisten teemojen parissa saan vielä jatkaa!

‒ Laura Nygård, harjoittelija ja arkeologian opiskelija ‒