Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2015

Ei Seilinkään kirkkoa päivässä rakennettu – mutta korjattiinko kesässä?

Seilin vuonna 1733 valmistunut kirkko on alkujaan rakennettu leprasairaiden hospitaalin yhteyteen. Se on hirsirunkoinen ristikirkko, joka koostuu runkohuoneesta ja kahdesta kylkiäisestä.  Rakennuksen vanhin vaihe näkyy sen sisätilassa yhä selvästi; kirkon länsiosassa on omalla sisäänkäynnillään varustettu, aidalla muusta seurakunnasta erotettu osa, jonne spitaalia sairastavat saivat tulla kuuntelemaan jumalanpalvelusta, muusta seurakunnasta eristettyinä. Kirkko on saaren ainoa leprahospitaalin ajalta säilynyt rakennus.

Kirkkoa kunnostetaan tänä kesänä Metsähallituksen Linnanrauniot ja muinaismuistot haltuun -hankkeessa ja työt ovatkin jo pääseet täyteen vauhtiin. Kirkkoon johtavien portaiden huonokuntoiset kansilankut on jo uusittu ja seuraavana on vuorossa temppuilevan oven rungon tarkistus. Suurimmista korjauksista vastaa nauvolainen perinnerakentaja Jimmy Granqvist. Korjaustyöt eivät estä kirkkoon tutustumista ja oppaat ovatkin paikalla aina elokuun loppuun asti. Heinä-elokuun vaihteessa kirkon ympäristössä käy todellinen kuhina, kun Suomen Rangerit saapuvat talkoilemaan kirkolle kansainvälisen rangeripäivän kunniaksi.

Heinäkuinen sadekuuro huuhteli Seilin kirkon uusitut portaat. Portaat tulevat vielä saamaan ovea vastaavan tumman värin pintaansa – mistäpä muustakaan kuin aidosta hautatervasta! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Suurin työ on kirkon alimpien hirsien paikkauksessa. Hirsikehikon alimmat osat ovat aina kaikkein vaurioalttiimpia – eivätkä ne ole säästyneet Seilissäkään. Alla olevasta kuvasta näkyy, että vanhaa vauriota on paikattu väliaikaisesti poistamalla lahoa ja naulaamalla päälle uutta puuta, joka on toiminut samalla seinälaudoituksen koolauksena. Ylimääräisen kosteuden kertymistä seinään ei kuitenkaan olla näin saatu pois ja niinpä seinässä asusteleekin kosteista oloista nauttivia tuhohyönteisiä. Paras keino päästä ötököistä eroon on muuttaa olosuhteita vähemmän houkutteleviksi, eli estää kosteuden kertyminen rakenteeseen.

Seinää on korjattu aiemminkin, mutta tuhohyönteisille se on maittanut korjauksen jälkeenkin. Nyt ylimääräisen kosteuden kertyminen alttariseinän hirsiin pyritään estämään poistamalla korkea kasvillisuus seinän viereltä, sekä vaihtamalla vaurioitunut puuaines terveeseen. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

3. IMG_1275

Jimmy Granqvist poistaa hirsistä vaurioituneen puuaineksen ja täydentää hirsirungon paikkaamalla. Vauriot eivät ole niin syviä, että olisi tarpeen nostaa koko kirkkoa ja vaihtaa kokonaisia hirsiä – onni onnettomuudessa! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Työtä alttariseinällä. Vaurioitunut puu sahataan sopiviin paloihin moottorisahalla, jotta se on helpompi poistaa kirveellä. Lopuksi hirren pinta viimeistellään veistämällä, jotta liitoksesta saadaan hyvä ja tiivis. Hirsipaikkaukset tehdään veistämällä kuivasta hirrestä sopiva, hyvin paikkaansa istuva täydentävä pala, joka liitetään vanhaan hirteen puutapein. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Työtä alttariseinällä. Vaurioitunut puu sahataan sopiviin paloihin moottorisahalla, jotta se on helpompi poistaa kirveellä. Lopuksi hirren pinta viimeistellään veistämällä, jotta paikkapalan liitoksesta saadaan hyvä ja tiivis. Hirsipaikkaukset tehdään veistämällä kuivasta hirrestä sopiva, hyvin paikkaansa istuva täydentävä pala, joka liitetään vanhaan hirteen puutapein. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Vuorausta on avattu myös muilta seiniltä, jotta urakan todellisesta suuruudesta saadaan parempi käsitys. Näin sateisena kesänä on tärkeää suojata avatut rakenteet, jottei seinää turhaan altisteta kosteudelle. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Vuorausta on avattu myös muilta seiniltä, jotta urakan todellisesta suuruudesta saadaan parempi käsitys. Näin sateisena kesänä on tärkeää suojata avatut rakenteet, jottei seinää turhaan altisteta kosteudelle. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kirkon ikkunat kunnostettiin talven aikana mantereella verstastyönä. Työhön käytettiin perinteisiä materiaaleja aina itse vernissasta ja liidusta tehdystä kitistä pellavaöljymaaliin asti. Maalin sävy on mallattu vanhaan ympäristöön sopivaksi taittamalla valmis, kirkkaan valkoinen sävy 1% maavihreään pigmenttiin. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kirkon ikkunat kunnostettiin talven aikana mantereella verstastyönä. Työhön käytettiin perinteisiä materiaaleja aina omin käsin vernissasta ja liidusta sekoitetusta kitistä pellavaöljymaaliin asti. Maalin sävy on sovitettu vanhaan ympäristöön sopivaksi taittamalla valmis, kirkkaan valkoinen sävy 1% maavihreään pigmenttiin. Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Juhannuksen kynnyksellä suojalevyt saatiin vihdoin pois ikkuna-aukkojen edestä ja kunnostetut puitteet takaisin paikalleen. Kirkossa ei siis tarvitse enää hapuilla tietään pimeässä tai käyttää otsalamppua. Kirkon sisätilassa ei ole korjauksia vaativia vaurioita, joten se säilyy myös jatkossa koskemattomana. Sisällä tullaan kuitenkin seuraamaan kryptan muurien mahdollisia liikkeitä, sekä tietenkin tarkkailemaan tuhohyönteisten määrää.

Hyönteiskannan kokoa ja aktiivisuutta voidaan tarkkailla esimerkiksi teippaamalla lentoreikiä umpeen. Kuvan hirressä on vielä tänä keväänä asuttu, koska ötökkä on syönyt tiensä ulos hirrestä tekemällä reiän teippiin. Onneksi suurin osa teipeistä on säilynyt ehjinä! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Hyönteiskannan kokoa ja aktiivisuutta voidaan tarkkailla esimerkiksi teippaamalla lentoreikiä umpeen. Kuvan hirressä on vielä tänä keväänä asuttu, koska ötökkä on syönyt tiensä ulos hirrestä tekemällä reiän teippiin. Onneksi suurin osa teipeistä on säilynyt ehjinä! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kesällä Seilissä on tutkimuslaitoksen väen ja kirkon korjaajien lisäksi muitakin tärkeitä työläisiä toimessaan! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Kesällä Seilissä on tutkimuslaitoksen väen ja kirkon korjaajien lisäksi muitakin tärkeitä työläisiä toimessaan! Kuva: Hilja Palviainen, Metsähallitus

Hilja Palviainen

Kirjoittaja työskentelee Metsähallituksella Etelä-Suomen luontopalvelujen kulttuuriperinnön suunnittelijana.

Että nämä kumpareetko muka linnavuoria?

Se hieno mäkialue ihan Porvoon keskustan kupeessa

Että ihan linnavuori, enpä olisi tajunnut! No nyt kun sanot, niin miksei. Onhan se aika hieno juttu, että kaunis puisto ja lenkkeilyalue aivan Porvoon keskustan kupeessa on ollut linna. Ja vielä melkoisen vanha linna – jopa 1200-luvulta.

Porvoon Iso Linnamäkeä / Aino von Boehm

Iso Linnamäen rauhaan kannattaa suunnata vaikkapa vilkkaan kaupunkipäivän jälkeen. Kuva Aino von Boehm / Metsähallitus

Tarina kertoo, että Porvoon Iso Linnamäen olisi rakentanut merirosvo nimeltään Borg. Hän ja merirosvot Sibbe ja Helsing olisivat saapuneet laivoineen Uudenmaan rannikolle, minne rakensivat linnoja maasta ja kivestä. Sibbe olisi rantautunut Sipooseen ja Helsing, yllätys yllätys, Helsingin pitäjään. Oikeasti ei olla ihan varmoja olivatko Iso Linnamäen rakentajat tanskalaisia vai ruotsalaisia, mutta liekö sillä suurta väliä. Hieno paikka joka tapauksessa.

Kun Porvoossa käyt, niin suosittelen tekemään rauhoittavan piipahduksen Iso Linnamäelle. On mahtavat maisemat.

Maisema Iso Linnamäeltä Porvoon keskustaan / Aino von Boehm

Iso Linnamäeltä on hieno maisema Porvoon keskustaan. Kuva Aino von Boehm / Metsähallitus.

Melkein Olavinlinnan korvike

Savossa ei ollut rautakaudella helppoa, piti pelätä niin lännen ruotsalaisia, suomalaisia ja hämäläisiä eivätkä idän karjalaiset ja venäläisetkään ystäviltä tuntuneet.

Onneksi Sulkavalla Enoveden Linnavirtaan pisti Pisamalahden jyrkkäseinäinen niemi, jonne voitiin tarpeen tullen paeta vihollista. Linnavuoren loivemmille sivuille kasattiin vielä komeat kivivallit ja sen päälle vielä puista aitaa estämään vihollisen hyökkäystä. Vallin sisäpuolelle kerättiin nyrkinkokoisia kiviä varastoon, joilla voitaisiin losauttaa linnavuorelle pyrkijää.

Maisema Pisamalahdelta / Aino von Boehm

Komeat ovat maisemat Pisamalahdenkin linnavuorelta. Kuva Aino von Boehm / Metsähallitus.

Kruunu kuulemma mietti aikoinaan oikean linnan rakentamista Sulkavan Linnavuorelle, mutta päättikin rakentaa sen nykyisen Savonlinnan edustalle.

Kannattaa käydä tutustumassa. Saa samalla päivän liikunta-annoksenkin kun kiipeää rinnettä ylös.

Suomen suurin muinaislinna

Hämeessä ajateltiin vielä isommin – siitä todistuksena Rapolan ainakin rautakaudelta keskiajalle asuttu muinaisjäännösalue Valkeakoskella. On muinaislinnaa, muinaispeltoja, kuppikiviä, kalmistoja, asuinpaikkoja, heittokivikasoja. Aatteleppa että muinaislinnan paaluvarustuskin oli aikoinaan yli kilometrin pituinen. Rapola onkin koko Suomen suurin muinaislinna.

Rapolan vallia / Valkeakosken matkailu

Rapolan vallia. Kuva Valkeakosken Matkailu Oy.

Hämäläiset eivät olleet silloinkaan kovin myötäsukaisia. Paavi lätkäisi kirkonkirouksen 1300-luvulla Rapolan ja viereisen Voipaalan kylissä asuneelle kolmikolle – Mathias de Rapalum, Cuningas de Rapalum ja Oli Nevari de Rapalum eivät suostuneet maksamaan veroja. Cuningas-nimi siivitti myöhemmin tarinoita Rapolan kuninkaasta, mutta se taisi kuitenkin olla pelkkä etunimi.

Kuppikivi / Valkeakosken Matkailu Oy

Kuppikivi Rapolassa. Kuva Valkeakosken Matkailu Oy.

Rapola on kyllä hieno retkikohde historian, maiseman ja mahtavan luonnon takia. Kannattaa pistäytyä samalla vieressä Voipaalan taidekeskuksessakin.

Kirjoittaja on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.