Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2015

Naisia kairassa – Iso-Annista professorin rouvaan

Lapin historiassa ovat vaikuttaneet monet muualta tulleet miehet ja naiset. Edellisessä tekstissä kerrottiin miehistä, nyt tarinoidaan naisista. Seuraavaksi on Lapin paikallisten vuoro.

Vahvaa naisenergiaa kultamailla

Ivalojoen kultaryntäyksen aikaan 1870-luvulla paikalla oli myös valtion virkamiehiä menoa valvomassa. Poliisien päällysmies eli oorningsmanni toi Kultalaan mukaansa palvelijansa Ison-Annin. Anni oli nimensä mukaisesti vankka ja väkevä nainen, kuulemma suuri kuin heinäsuova.

Ivalojokea ilmasta käsin. ©Metsähallitus

Ivalojokea ilmasta käsin. ©Metsähallitus

Joskus saattoivat Anni ja isäntänsä ajautua erimielisyyksiin, ja riidan sattuessa Anni tarttui mieheen niin kutsutulla niska-persus-otteella ja viskasi portailta pihalle. Ei siinä auttanut oorningsmannin päällysmiehisyyskään. Anni lupasi mennä sille miehelle, joka saisi hänet kellistettyä. Sadat yrittivät, mutteivät onnistuneet, vaikka kuinka rynnistivät ja yrittivät retuuttaa naista.

Kumpikohan oli kunnioitetumpi hahmo kultamailla – oorningsmanni vai Anni?

Suomen korkeimman huipun valloittajat

Kaarina Kari ja hänen naisvoimistelijaystävänsä Anna Lehtonen ja Inkeri Arajärvi veivät Suomen korkeimmalle huipulle, Haltille, ensimmäisen vieraskirjan ”vaatimattomassa Fazerilta ostetussa peltirasiassa” 2.8.1933. Kaarina kirjoitti ystäväpiirinsä retkistä kirjan Haltin valloitus. Siinä hän kertoo, että vieraskirja asetettiin selvästi näkyvään, mutta sateilta suojattuun koloon kivien väliin.

Haltilla. Kuva Jari Ylläsjärvi / Metsähallitus

Haltilla. Kuva Jari Ylläsjärvi / Metsähallitus

Matkaan varustauduttiin huolellisesti. Mukana oli uutuus – Sopu-teltta neljälle hengelle ja itse tehdyt untuvamakuupussit. Jalkineiksi valittiin varrelliset hiihtomonot.

Ystävysten jälkeen Haltin vieraskirjoihin ovat kirjoittaneet nimensä kymmenet tuhannet retkeilijät. Heidän matkansa aloitti Käsivarressa turhan kävelyn eli retkeilyn. Sitä ennen alueella liikkui lähinnä poronhoitajia, rajavartijoita ja satunnaisia maanmittareita ja tutkijoita.

Suurmiesten varjossa

Jenny Paulaharju on jäänyt lähes vaille kunniaa, vaikka kulki miehensä Samulin kanssa kenttämatkoilla pohjoisen tiettömillä ja vaikeakulkuisilla seuduilla parinakymmenenä kesänä. Hän tallensi kansanperinnettä myös itsenäisesti. Jenny haastatteli etenkin naisia, ja hänen kirjoituksensa kuvaavatkin useimmiten pohjoisen naisten elämää.

Edellisessä Luonto ja kulttuuri –blogitekstissä kerrottiin kairan mieskulkijoista, mm. geofyysikko Selim Lemströmistä. Mukana kaukana Ivalojoen Kultalassa revontulitutkimuksissa oli mukana myös rouva Lemström, jonka etunimeä ei matkakertomuksessa kuitenkaan paljasteta. Hänestä sanotaan vain: ”Suuri apu oli varsinaisten havaintojen tekemisessä professori Lemströmin rouvasta, joka niihin otti osaa niinkuin muutkin havainnontekijät”

Ivalojokea Kultalan kohdalta. Kuva Erkki Ollila / Metsähallitus

Ivalojokea Kultalan kohdalta. Kuva Erkki Ollila / Metsähallitus

Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.

Mainokset

Kaikenlaisia kairan kulkijoita Lapissa

Lapin historiaa ovat ajan saatossa värittäneet monenlaiset muualta tulijat paremman elämän etsijöistä tiedemiehiin. Tässä heistä muutama.

Kummallisia kivikasoja

1908 norjalainen kaivosmies Johan Gustaf Norrmann teki Porkoseen, Kittilän ja Sodankylän rajamaille lähes 500 kaivosvaltausta, joille kaivoslaki edellytti tehtävän puolustustöitä eli louhintaa tai rakentamista. Valtaus piti ruuduttaa ja jokaiseen ruutuun piti rakentaa joko tippi eli malmikivikasa tai louhos.

Tippikasa Porkosessa. Kuva Pirjo Rautiainen

Tippikasa Porkosessa. Kuva Pirjo Rautiainen

Norrmann halusi pitää valtaukset, vaikkei ollut valmis varsinaisen kaivoksen perustamiseen. Hän palkkasi 10-20 paikallista kaivamaan urakkana turhia louhoksia ja rakentamaan tippejä. He kokosivat tipit käsin lähiympäristön kivistä. Tympeää hommaahan raskaiden kivien kasaaminen oli, varsinkin vailla järkevää tarkoitusta. Miehet keksivät kasata osan tipeistä puukehikon varaan. Petos paljastui kehikoiden sortuessa kivipainon alla. Tämän toiminnan seurauksena Porkosessa on kymmeniä kummallisia kivikasoja.

Itse tehtyjä revontulia

Tunnetko Suomen avaruustutkimukselle pohjaa luoneen geofyysikko Selim Lemströmin? 1800-luvun lopulla hän yritti saada aikaan revontulia Ivalojoella Kultalan takaisella tunturilla, ja taisi uskoa siinä onnistuneensakin. Hän vedätytti puhelinlinjan alhaalta Kultalasta ylös tunturiin, ja väitetäänpä että sitä varten hakattu aukko näkyisi rinteessä vieläkin. Olisiko muuten ollut Lapin ensimmäinen puhelin?

Ivalojoen Kultalan päärakennus. Kuva Pasi Nivasalo

Ivalojoen Kultalan päärakennus. Kuva Pasi Nivasalo

Kotlannin äijä

Pallasjärvellä tunturien katveessa asui niin ikään 1800-luvun lopulla Skotlannin eli Kotlannin äijä – Millie MacKay. Upporikas kuului olevan.

Äijä asui ensin Kemijärvellä, mutta päätyi Pallasjärvelle, jossa saavutti kuuluisuutta tempauksillaan. Jo Kemijärvellä ihmeteltiin kun mies rakensi vanhasta kirkkoveneestä laivan, jonka halusi kuljetettavan Pallasjärvelle, ja niin sitä riepotettiin metsien läpi länteen. Ei se sinne asti päässyt, koska vouti kielsi valtion metsien kaatamisen veneen reitiltä.

Kotlannin äijän maisemissa Pallastuntureilla. Kuva Pirjo Rautiainen

Kotlannin äijän maisemissa Pallastuntureilla. Kuva Pirjo Rautiainen

Hän rakennutti Pallasjärven rantaan kirkon, jonka muuraustöihin haettiin savi järven eteläosasta. Lasti upposi järveen, ja Äijä nostatutti saven pohjasta vaikka uuden hakeminen olisi ollut halvempaa. Lähistön naiset ja lapset veistivät hänelle kaarnalaivoja järven laivastoa varten. Miehistönä oli muurahaisia. Kaikenlaista…

Puolikko-Erkki

1800-luvun vaihteessa Muoniossa seikkaili mies nimeltä Ludvig Filip, josta tuli myöhemmin Ranskan kuningas. Hän ihastui Muonion papin vaimon siskoon Beata Caisaan. Tästä sikisi Lappiin kuninkaallista verta, sillä ihastuksesta syntyi poika Erik Walbom. Lapsi sai lisänimen Puolikko-Erkki, koska hänen ensimmäinen makuusijansa oli puinen kalansäilytysastia, puolikko. Kuningas ei koskaan tavannut Erikiä. Myöhemmin Puolikko-Erkki siirtyi asumaan Ruijaan Norjassa.

Lapin naisista tarinaa sitten vähän myöhemmin.

Pirjo Rautiainen on Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedottaja.