Perinnebiotooppien laiduntajat

Kun kulkee kesän erilaisilla perinnebiotoopeilla, kannattaa varautua siihen, että seuraksi saa taatusti uteliaita eläimiä. Kuluneen kesän aikana tuttavuutta tehtiin perinnebiotooppien kasvillisuuden lisäksi erilaisiin laiduntajiin. Työn lomassa eläinten puuhia oli hauska seurata. Vapaasti isoilla laidunalueillaan liikkuvat eläimet tekevät arvokasta kesätyötä perinnebiotooppien hoitamiseksi.

Laiduntajista uteliaimmiksi osoittautuivat Nuuksion islanninhevoset. Parin päivän hääriminen samassa laidunaitauksessa issikoiden kanssa tarjoisi niille mitä ilmeisimmin mieluisaa virikettä. Kasviruutujen äärellä kyykistely mahtoi näyttää hevosista kummalta – niin kummalta, että piti tulla useasti tarkistamaan mitä sieltä oikein löytyy. No, heinien määritys tietysti nopeutuu, jos kädessä oleva kasvinäyte katoaa hepan suuhun.

Hyvin nopeasti tuli todettua sekin, että eväiden syönti hevosaitauksessa ei onnistu. Eväspussin rapina ja leiväntuoksu houkutteli lauman hevosia ympärille välittömästi. Oli mielenkiintoista yrittää syödä leipää, jota toisesta päästä yritti hamuta viisi turpaa.

Kasviruudun äärellä Nuuksiossa. Kuva: Päivi Leikas

Kasviruudun äärellä Nuuksiossa. Kuva: Päivi Leikas

Osa lehmistä osoittautui myös melko kiinnostuneiksi laitumella mittoineen ja muine tarvikkeineen häärivistä kasvikartoittajista. Lehmistä uteliaimpia lienevät yleisesti ottaen hiehot. Esimerkiksi Sipoonkorven laitumella kiven päälle suojaan nosteut reput olivat ylivoimaisen kiinnostavia ja jännittäviä kapineita: niitä käytiin nuuhkimassa ja vähän haukkaamassakin.

Nuuhkis, mitäs sieltä kiven päältä löytyy? Sipoonkorvessa. Kuva: Hanna Hakamäki

Nuuhkis, mitäs sieltä kiven päältä löytyy? Sipoonkorvessa. Kuva: Hanna Hakamäki

Långvassfjärdenin herefordit olivat puolestaan melko rauhaisaa sakkia. Lauma koostui emolehmistä, vasikoista ja sonnista. Ne eivät juuri korvaansa lotkauttaneet laitumellaan liikkuvista ihmisistä. Toki nekin kuitenkin seurailivat puuhailuamme etäämmältä.

kuva3.

Merenrantaniityllä Kirkkonummen Långvassfjärdenillä. Kuva: Hanna Hakamäki

Lampaat eivät osoittaneet kovin suurta kiinnostusta tarvikkeisiin tai eväisiin, mutta kyllä niillekin seura ja rapsutukset kelpasivat. Varsin vaikuttava näky oli Dåvitsin noin 300-päinen lammaslauma, kun se vaelsi laidunalueellaan.

Lampaat tulivat tervehtimään Kirkkonummen Dåvitsissa. Kuva: Hanna Hakamäki

Lampaat tulivat tervehtimään Kirkkonummen Dåvitsissa. Kuva: Hanna Hakamäki

Kaikki ”laiduntajat” eivät ole kotieläimiä. Perinnebiotoopeilla viihtyvät hyvin myös monet luonnonvaraiset eläimet. Metsäisillä laidunalueilla kuljeskelevat esimerkiksi hirvet, kauriit, metsäjänikset ja rusakot, merenrantaniityillä puolestaan saattaa tavata vaikkapa hanhia tai joutsenia.

Useimmiten luonnonvaraisten eläinten laidunnusjäljet perinnebiotoopeilla ovat melko vähäisiä, mutta kuitenkin havaittavia. Kauriiden jäljiltä näkee usein sieltä täältä haukattuja kasveja ja makuupaikkoja heinikossa. Makuujäljistä päätellen kauriit viihtyvät myös yllättävänkin korkeissa ja tiheissä ruovikoissa.

Valkohäntäkauris esitteli komeita sarviaan Tammisaaressa. Kuva: Hanna Hakamäki

Valkohäntäkauris esitteli komeita sarviaan Tammisaaressa. Kuva: Hanna Hakamäki

Mainokset

Mitä mietit?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s