Kansainvälisenä vapaaehtoisena Urho Kekkosen kansallispuistossa

French Mélodie Gagneux worked as a volunteer in Urho Kekkonen National Park in 2014 from January to early September. Here she tells about her experiences as a volunteer in Finland. 

Ranskalainen Mélodie Gagneux työskenteli vapaaehtoisena Urho Kekkosen kansallispuistossa vuonna 2014 tammikuusta syyskuun alkuun. Tässä hän kertoo vapaaehtoisjaksostaan Suomessa.

I’m a French student studying in ENSAIA (National Superior School of Agronomy and Food Industry). In this school I study agronomy, and I’m really curious about animal husbandry. When I found this opportunity to come to Finland and volunteer for Metsähallitus Natural Heritage Services in Urho Kekkonen National Park, I realized it was a perfect opportunity to discover a new kind of animal husbandry: reindeer herding.

Olen ranskalainen agronomian opiskelija, ja olen erittäin kiinnostunut eläintaloudesta. Kun sain kuulla mahdollisuudesta toimia Metsähallituksen luontopalvelujen vapaaehtoisena Suomessa Urho Kekkosen kansallispuistossa, oivalsin sen olevan loistava tilaisuus tutustua uuteen eläintalouden muotoon: porotalouteen.

In January 2014, I flew to Kiilopää to join the team who works in Urho Kekkonen National Park. The aim of this trip was to observe and ask one question: what is the future for reindeer herding in Lapland? The topics are not only about global warming, but also about industrialization, European Union and market issues.

Tammikuussa 2014 saavuin Kiilopäälle liittyäkseni Urho Kekkosen kansallispuiston tiimiin. Matkani tavoite oli saada vastaus yhteen kysymykseen: mikä on porotalouden tulevaisuus Lapissa? Kysymys linkittyy paitsi ilmastonmuutokseen, myös elinkeinorakenteisiin, Euroopan Unioniin ja markkinoiden kehitykseen.

DCIM105GOPRO

On the way to Luulampi / Huoltoajossa kohti Luulampea. Photo: Mélodie Gagneux

I arrived in January, in the heart of the winter time. Welcomed by the rangers, I worked with them in the National Park. We took care of the cabins, and brought fire wood for the hikers and skiers. The view across this wild white area is probably the most beautiful memory I will keep from my work. But I won’t forget anything that rangers taught me, like how to drive a skidoo or how to make fire.

Saavuin tammikuussa sydäntalvella. Luontovalvojat toivottivat minut tervetulleeksi, ja työskentelin heidän kanssaan kansallispuistossa huolehtien tuvista. Näkymät läpi lumivalkeiden erämaa-alueiden ovat kenties kaunein Suomesta saamani muisto. En kuitenkaan unohda mitään luontovalvojilta oppimaani, kuten moottorikelkalla ajoa tai tulentekoa.

The work in summer was different, we made a clean and easier access for some hiking routes for tourist and we checked if huts and other shelters are clean and ready for the next winter. I also participated in the renovation of Luulampi day trip hut.

Kesäaikaan huolsimme retkeilyreittejä ja valmistelimme tupia seuraavaa talvea varten. Osallistuin myös Luulammen päivätuvan kunnostustalkoisiin.

Quickly, this work and my workmates helped me to understand in what conditions reindeers live and reindeer herders work. I could learn very fast how the reindeer husbandry works in Finland in this area. Metsähallitus Natural Heritage Services helped me to meet the right people who aided me in making progress in my project and in preparing for a conference in France next autumn.

Vapaaehtoisjaksoni auttoi minua ymmärtämään, millaisissa oloissa porot elävät ja miten porotaloutta harjoitetaan Suomessa. Metsähallituksen luontopalvelujen avulla tapasin ihmisiä, joiden avulla edistyin projektissani ja pystyin valmistautumaan ensi syksynä Ranskassa pidettävään konferenssiin.

Melodie Karvaselän kummistuskämpällä. Kuva Aini Magga

Mélodie in Karvaselkä day trip hut / Melodie Karvaselän kummistuskämpällä. Photo: Aini Magga

I will never forget this experience. I really liked to drive a skidoo especially in this kind of beautiful area like Urho Kekkonen National Park and Ivalojoki river. I liked it too that I could meet reindeer everywhere, and others animals, because it’s not often in France that you can see wild animals. But of course, like probably everybody, I don’t like mosquitoes. It’s not always easy to enjoy time outside with all of them.

En tule koskaan unohtamaan tätä kokemusta, erityisesti moottorikelkalla ajoa kauniissa maisemissa ja luonnonvaraisten eläinten kohtaamista. Ranskassa näkee vain harvoin villieläimiä. Hyttysiä tosin en olisi välittänyt kohdata. Ei ollut aina helppoa nauttia ulkona olemisesta niiden seurassa.

Teksti: Mélodie Gagneux

Mainokset

Mitä mietit?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s