Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Leimapuita, kämpänteelmiä ja muita toteutumattomien savotoiden jälkiä Koilliskairassa

Urho Kekkosen kansallispuiston savottajäännökset ovat monimuotoinen kulttuuriperintökohdejoukko. Erikoinen yksityiskohta yhdistää niitä kaikkia: ne kertovat tarinaa suurista savotoista, jotka eivät toteutuneet. Nuorttijoen eteläpuolelle suunniteltiin 1900-luvun alussa laajoja hakkuutyömaita, ja alueella leimattiin kaadettaviksi yli 50 000 puuta. Puut oli tarkoitus uittaa pois maastosta Nuorttijokea pitkin. Ensimmäinen maailmansota ehti syttyä ennen savotan aloittamista, ja sodan takia Nuorttijoen merkitys uittoväylänä tyrehtyi. Leimikot jäivät pystyyn, ja leimapuita lienee yhä jäljellä tuhansittain. Hakkuilta säästyneiden leimikoiden halki kulkee nykyisin Nuorttijoen retkeilyreitti.

Metsähallituksen kruunuleima petäjän kyljen pilkassa. Pilkassa näkyvät myös leimikon merkkaamisen jälkeisen metsäpalon jäljet.

Metsähallituksen kruunuleima petäjän kyljen pilkassa. Pilkassa näkyvät myös leimikon merkkaamisen jälkeisen metsäpalon jäljet.

Tukeista ladottu silta yli puron Aurajängällä, Lutto- ja Anterijoen välillä.

Tukeista ladottu silta yli puron Aurajängällä, Lutto- ja Anterijoen välillä.

Luttojoen pohjoispuolelle valmisteltiin valtavaa savottaa 1930-luvun lopulla. Hakkuiden esityöt saatiin tehtyä pitkälle: Luttojoelta Luirolle valmisteltiin tukkitien pohja, jota pitkin tukit oli tarkoitus kuljettaa autoilla vedenjakajan yli uitettaviksi sahoille Kemijoen vesistöä pitkin. Tukkitie oli tarkoitettu vain talvikäyttöön, ja se linjattiin suureksi osaksi soille. Purojen kohdille ja kuruihin rakennettiin siltoja, tieuran varrelle huoltotukikohtia ja leimikkoalueiden lähelle savottakämppiä. Useimmat rakennukset eivät vielä olleet käyttökuntoisia talvisodan syttyessä marraskuussa 1939. Savotta peruuntui, ja rakennusten hirsikehikot jäivät käyttämättöminä lahoamaan paikoilleen. Nykyinen Luttojoen ja Anterin entisen rajavartioaseman välinen huoltotie seuraa osittain vanhaa tukkitien linjausta, ja sitä pitkin onkin helppoa kävellä tai pyöräillä tutustumaan tukkitien varrella sijaitseviin savottajäännöksiin.

Kolmokkiojan kämpän pystytys oli juuri ehditty aloittaa, kun talvisota syttyi. Kaksi hirsikertaa on paikoillaan, loput hirret ovat lahoneet kämpänpaikan vierelle.

Kolmokkiojan kämpän pystytys oli juuri ehditty aloittaa, kun talvisota syttyi. Kaksi hirsikertaa on paikoillaan, loput hirret ovat lahoneet kämpänpaikan vierelle.

Tukkitien rakentamisen lisäksi isoja rakennelmia tehtiin myös tukkien uittamista varten. Luirojärven luusuan pensastossa piilottelevat uittopadon jäännökset, ja vastaavanlainen pato sijaitsi myös Kopsusjoen niskalla.

Aurajängän laidalle on hylätty valtava aura, jolla tukkitietä oli tarkoitus aurata.

Aurajängän laidalle on hylätty valtava aura, jolla tukkitietä oli tarkoitus aurata.

Äkkiseltään ei arvaisi, kuinka paljon savottahistoriaan liittyviä nähtävyyksiä Urho Kekkosen kansallispuiston kirveen koskemattomista kairoista löytyykään! Maailmanpoliittiset mullistukset koituivat Koilliskairan metsäerämaan pelastukseksi 1900-luvun alkupuolella, ja Urho Kekkosen kansallispuiston perustaminen vuonna 1983 turvasi hongikot iloksemme myös tulevaisuuteen 🙂

Uittopadon jykeviä puurakenteita Luirojärven luusuassa, taustalla Luirojärvi.

Uittopadon jykeviä puurakenteita Luirojärven luusuassa, taustalla Luirojärvi.

Kirjoittaja arkeologi Sami Viljanmaa teki Urho Kekkosen kansallispuistossa kulttuuriperintökohteiden inventointia kesällä 2013

Mainokset