Pala Karjalaa, pala menneisyyttä

Karhusen kalasauna, Metsähallituksen autiotupa Suomussalmen Murhijärvellä on pala Vienan Karjalaa Kainuun takamailla. Samalla tämä hirsinen kalasauna kertoo elämänmuodosta joka on katoamassa ihmisen arjesta. Kalamajaan vetäydyttiin päiväkausiksi kalastusta varten polkujen ja veneen avulla noin kilometrin päässä olevasta Kuivajärven vienankarjalaisesta kylästä vielä 1950-luvulla.

1700-luvulla rajan takaa Vienan-Karjalasta asutuksensa saaneet Suomussalmen Kuiva- ja Hietajärven kylien rakennukset poltettiin osana talvisodan taisteluita. Kylästä etäämmällä, Murhijärven saaressa olevat kalamajat jäivät polttamatta. Se antaa kohteille vielä oman erityisarvonsa.

Kalamajoilla, joita saaressa on kolme, on Kainuun vienalaiskylien historiassa oma pieni, mutta mielenkiintoinen lukunsa. Karhusen kalamaja on rakennettu 1930-luvulla perheen kalastuspaikaksi, samoin sen vieressä oleva runonlaulaja Domna Huovisen (1878-1964)  kalamaja.  Kolmas, lautarakenteinen Saavisten kalamaja on 1950-luvulta. Karhusen kalamaja on nykyisin Metsähallituksen hallinnassa. Se on pyöröhirsinen yksihuoneinen pulpettikattoinen rakennus. Alun perin siinä on ollut kiuas, nykyisin kamina. Rakennuksessa oli ensin lautakatto, välillä huopakate. Lautakatto rakennettiin uudelleen vanhan mallin mukaan kesällä 2002, kun rakennukselle tehtiin Metsähallituksen työnä konservoiva peruskunnostus.  

Erityisesti Domna Huovisen sekä Karhusen kalamajat ovat suora jatkuma alueen vanhasta yksinkertaisesta hirsirakentamisesta, jolla on monisatavuotinen perinne. Rakennuksen käyttöön liittyy monia mielenkiintoisia tarinoita, seuraavaksi yksi kiehtovimmista.  Vuonna 1960, 82 vuotias Domna kävi hyvästelemässä kalamajat häntä kymmenen vuotta nuoremman kalakaverin

Moarie Karhusen kanssa. Tästä reissusta kirjoittaa Moarie Karhusta haastatellut akateemikko Pertti Virtaranta vuonna 1972 seuraavasti:

”Hos satakkah taikka paistakkah”, kalaan oli päästävä, kuvaili Moarie ystävänsä halua. Urheasti Domna tarpoi 8 kilometrin raskaan polkutaipaleen. Yöksi mummot pääsivät Murhijärven saareen kalapirttiin. Ja kalaa tuli taas kontit täyteen. Ennen kotiin lähtöä vielä verkot kuivattiin ja lähtökahvit keitettiin – ja Domna hyvästeli kalarantansa. Moarie kertoi: Menin edeltäpäin veneeseen vettä viskaamaa ja verkkoja asettamaan lähtökuntoon. Domna istahti rantakivelle tulisijan ääreen ja alkoi äänellä itkeä. Ensin passipoitteli järven ja sen ”kaunehet säyneäkalaset ”, sitten kiitteli lämpimän pirtin kiukaineen ja vihdoin minutkin, kalakumppaninsa, joka hänet, vanhan on ottanut matkaansa, hoitanut ja kuljettanut”. Niin päättyi yksi aikakausi.

Murhijärven luonnonsuojelualueella sijaitseva Karhusen kalamaja siirtyi Metsähallituksen hallintaan vuonna 2002. IMG_0019 (2)

Päivi Tervonen

Erikoissuunnittelija

kulttuuriperintö

 

Mainokset

Mitä mietit?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s