Kolin kansallispuiston ahoilla viihtyy muutakin kuin kasveja

Kesän perinnebiotooppien kasvillisuuskartoittajat Hanna ja Tuomas siirtyvät heinäkuun alussa Kolin kansallispuistoon. Viikko on nyt takana ja kaksi työntäyteistä viikkoa varmasti vielä edessä.

Ruusuruoho vaikuttaa olevan niityn mesikasveista eniten hyönteisten mieleen. Tässä kukalla ruokailemassa tesmaperhonen ja jokin Suomen yli 300:sta kukkakärpäslajista. Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Ruusuruoho vaikuttaa olevan niityn mesikasveista eniten hyönteisten mieleen. Tässä kukalla ruokailemassa tesmaperhonen ja jokin Suomen yli 300:sta kukkakärpäslajista. Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Kasvillisuuskoealaseurannan teko on hidasta puuhaa. Välillä kesken työpäivää tuntuu, ettei juuri mitään ole saatu aikaan, kun monta tuntia sitten aloitettu tarkastelu ei ole vienyt kuin 20 metriä eteenpäin aloituspaikasta. Paikallaan pysymisessä ja verkkaisessa kasvien kääntelyssä on kuitenkin se hyvä puoli, että samalla ehtii havainnoida myös muuta luontoa. Taivaalla poukkoilevien käpylintuparvien äänet on helppo paikallistaa ja heinäsirkkojen tai sammakon hyppelyä pois kasviruudun ylle kumartuvien jättiläisten alta on hauska seurata.

Keisarinviitta nurmikaunokin kukalla (hopeatäplien tunnistamisessa en laita päätäni pantiksi). Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Keisarinviitta nurmikaunokin kukalla (hopeatäplien tunnistamisessa en laita päätäni pantiksi). Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Perinnebiotooppeihin sitoutunut tai niitä hyödyntävä lajisto käsittääkin paljon  suuremman kirjon eri lajiryhmien edustajia kuin kasvienseurantalomakkeelle rastitettavat lajit antaisivat ymmärtää. Suomen lajien uhanalaisuusarvion 2010 mukaan joka neljännen maamme uhanalaisen lajin uhanalaistumisen ensisijainen syy on avointen ympäristöjen sulkeutuminen. Perinneympäristöissä elävistä, arvioiduista lajeista noin puolet on määritelty uhanalaisiksi. Vaikka näiden laikkumaisten saarekkeiden pinta-alat ovat alueellisesti hyvin pieniä, ovat lajitiheydet näillä alueilla käsittämättömän suuria. Tämän voi helposti havainnollistaa kulkemalla luontopolkua vaikka Kolin tiheästä kuusimetsästä avoimelle aholle, jossa maata peittää ketokukkien meri ja ilmassa partioivat värikkäät päiväperhoset, pistiäiset ja sudenkorennot. Niityn väriloisto tarjoaa suuren kontrastin metsäisen niukan tuntuisen lajiston jälkeen.

Loistokultasiipi päivänkakkaran kukalla.  Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Loistokultasiipi päivänkakkaran kukalla. Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Sateen kastelema mantukimalainen lipoi ruusuruohon mettä odotellessaan Auringon kuivattavia säteitä. Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Sateen kastelema mantukimalainen lipoi ruusuruohon mettä odotellessaan Auringon kuivattavia säteitä. Kuva: Metsähallitus/Tuomas Lahti

Ensimmäisen maastoviikon yllättäviä luontohavaintoja ovat tarjonneet myös niityillä vierailleet linnut. Ensimmäisenä iltana majapaikkamme Vaaralan heinäpeltojen päällä saalisti suopöllö ja Ylä-Murhissa kasvikartoittajia tervehtivät pyrstötiaiset. Turusen aution ahon laidassa lahoavissa koivuissa ruokaili taantunut vanhan metsän laji, pohjantikka tämän kesäisen poikasensa kanssa. Lähettyviltä kuului myös pähkinähakin huuto.  Myöskään jalkojen alta vikisten pakoon lähteviä myyriä ja metsähiiriä ei sovi unohtaa mainita.

– Tuomas Lahti, inventointiavustaja

Mainokset

Mitä mietit?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s