Perinnebiotooppien kasvillisuusinventointeja Isokarilla

Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluiden kesän perinnebiotooppien kasvillisuusinventoinnit pyörähtivät käyntiin viime viikon maanantaina. Omalta osaltani tämä tarkoitti kahden odotetun maastotyökuukauden alkamista Metsähallituksen palveluksessa. Biologian opiskelijalle kesätyörupeama kirjaimellisesti kesälaitumilla kuulosti ennakkoon odottamisen arvoiselta seikkailulta ympäri Etelä-Suomen upeita luontokohteita. Ainakaan ensimmäisen maastoviikon päättänyt kolmen päivän komennus Isokarilla ei jättänyt kylmäksi.

(Jos jäitte tässä vaiheessa miettimään samaa kuin minä kuullessani Isokari-nimen mainittavan, niin kyllä. Isokari oli yksi niistä paikoista, joissa Heikki Paasonen ja Roope Flinkman piipahtivat viime kesänä Itämeri-sarjaa kuvatessaan.)

 Kuva

Silmälläpidettävän ketonoidanlukon itiöemä valmiina levittämään uuden noidanlukkosukupolven alut Isokarin siemenpankkiin. Yli 20 ketonoidanlukkoyksilön lisäksi Majakkamäen upealla kalliokedolla kukki mm. ketoneilikka ja mäkimeirami.

 

Isokarin luonnossa historia on läsnä

Perinnebiotooppien omalaatuinen kasvilajisto kertoo kasvipaikan pitkään jatkuneesta ihmiskäytön historiasta. Näiden sympaattisten kasvien historia ulottuu kuitenkin vielä huomattavasti kauemmaksi, ajalle ennen viikatetta. Avoimen kasvupaikan ja säännöllisen niiton tai laidunnuksen vaativa lajisto on lajiutunut nykyiseen ekologiseen lokeroonsa suurten kasvinsyöjien hallitseman pleistoseenikauden aikana mm. mammuttien, myskihärkien villihevosten, alkuhärkien ja visenttien avoimena pitämillä kasvupaikoilla. Ihmisen perinteisen maatalouden ja karjanpidon tarjoamat korvaavat kasvupaikat ovat käymässä näille jääkausien lapsille entistä pienemmiksi ja eristyneemmiksi saarekkeiksi. Tämä häkellyttävä historia on edelleen nähtävillä esimerkiksi Isokarin saarella Selkämerellä.

Isokari on nimensä mukaisesti suurikokoinen kolmesta erillisestä kallioluodosta maankohoamisen myötä muodostunut saari Selkämeren kansallispuistossa. Luonnoltaan Isokarin saari on poikkeuksellisen monipuolinen. Saarella on tavattu yli 380 putkilokasvia ja vaihtelevasta maastosta löytyy silokallioita kallioketoja, nummia, makeavetinen sisäjärvi, merestä vielä kuroutumassa oleva flada rantaniittyineen sekä reheviä tervaleppäluhtia soistuvine painanteineen.

Myös ihmisen kädenjälki on jättänyt jälkensä maisemaan. Karjan laidunnus ja talvirehun niitto saaressa on alkanut jo 1600-luvulla luoden saarelle valoisia hakametsiä, laidunnettuja nummia ja lehdestettyjä puita. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana laiduntavia eläimiä ei saaressa ole ollut. Niinpä saarelle lähetetyn kasvikartoittajatyöparin (assistentti allekirjoittaneena) tehtävänä oli selvittää saaren arvokkaiden perinneympäristöjen nykytilaa ja perustaa pysyvät seurantakoealat kasvillisuuden pitkäaikaisten muutosten tutkimista varten. Tulevaisuudessa suunnitelmissa on polttaa hoitotoimena umpeenkasvaneita nummia ja mahdollisesti palauttaa lampaiden laidunnuspaine saaren hakametsiin.

 

Kuvia Isokarin perinnemaisemien nykytilasta

Kuva

Laidunnuksen loppuminen ja hakametsän umpeenkasvu on sulkenut maisemaa, mutta kasvillisuuden kenttäkerroksesta on edelleen erotettavissa tuoreen niityn tunnuspiirteitä.

 Kuva

Näkymä isokarin majakasta vasta perustetulle nummikoealalle. Avoimelta näyttävä nummi kasvoi todellisuudessa läpitunkeutumattomalta vaikuttanutta paikoin yli pään korkuista katajaviidakkoa. Koealalta ja sen välittömästä läheisyydestä oli kuitenkin edelleen löydettävissä laidunhistoriasta kertovaa lajistoa kuten mäkikauraa, sikoangervoa ja keltamataraa.

 

Kuva

Katajien seassa pilkistävillä kallioisimmilla ketolaikuilla kasvoi myös runsaasti tuoksusimaketta.

 

Sekalaisia ajatuksia kolmen päivän kokemuksista Isokarilta

 1. Ennakkovaroitusten vastaisesti käärmeiden määrä Isokarilla ei aiheuttanut pelonsekaisia tunteita katajikoissa kontatessa.  (2 kyytä ja 2 rantakäärmettä kolmessa päivässä)

 2. Ennakko-odotuksista poiketen myös ulkosaaristossa voi olla käsittämättömiä hyttystiheyksiä varsinkin kosteassa metsässä järven rannalla.

 3. Kalliosaarella rautaisen merkkitolpan hakkaaminen vasaralla maahan vaatii välillä luovia ratkaisuja.

Kuva

 

– Tuomas Lahti, perinnebiotooppien inventointiassistentti

 

Mainokset

One thought on “Perinnebiotooppien kasvillisuusinventointeja Isokarilla

  1. Noora Hildén

    Hei ketonoidanlukkoja on majakkamäen kedolla ainakin satoja yksilöitä: näitä isoja parisenkymmentä mutta pieniä, alle viisisenttisiä yksilöitä satoja, ainakin satoja.. Keto on nyt jo tosi hieno ja muuttuu edustavammaksi koko ajan kun sitä hoidetaan!

    Vastaa

Mitä mietit?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s