Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2013

Impact Day: Yhdessä voimme vaikuttaa!

Toimistotyötä tekevä miettii aina silloin tällöin työnsä jälkeä. Näkyykö missään konkreettisesti, että olen koko päivän vastannut sähköposteihin ja täyttänyt exceliä? Moni meistä harrastaakin työn vastapainona jotain fyysistä ja konkreettista, kuten puutarhahommia tai käsitöitä. Kuten monella muullakin alalla, myös tv-alalla tässä hetkessä tehdyn työn jälki saattaa näkyä konkreettisesti ruudussa esimerkiksi vasta puolen vuoden päästä. Siksi olikin mukavaa päästä vaihteeksi tekemään fyysistä, ”oikeaa” työtä Nuuksion kansallispuistoon. Discovery Communications International järjestää yli 4000 työntekijälleen kerran vuodessa ”Impact Dayn”, jossa työntekijät tekevät hyväntekeväisyyttä etukäteen valituissa kohteissa työpäivän verran.

SBS Discovery Median työntekijät osallistuivat Impact day -hyväntekeväisyyspäivään Nuuksiossa

SBS Discovery Median työntekijät osallistuivat Impact day -hyväntekeväisyyspäivään Nuuksiossa.

Vitsauksia ja tervettä hikoilua
Talkoopäivän tehtävänä oli poistaa vieraslaji komealupiinia mahdollisimman paljon Purolan niityltä Nuuksion kansallispuistossa, jossa elvytetään muun muassa uhanalaisen hirvenkellon kantaa. Lupiini kasvattaa jykevät juuret, joten tiedossa oli lapiohommia, haravointia ja risusavottaa hirvenkellon elintilan lisäämiseksi.

Kesäkuisen talkooperjantain aamuna edellisten viikkojen helle oli poissa ja päivä alkoi sadevaatteiden sovituksella. Vesisade latisti aluksi tunnelmaa, mutta kun marssimme kauniin metsän läpi talkoopaikalle, alkoi sade väistyä. Sateen jälkeen kohtasimme heti toisen vitsauksen, kun hyttyset tulivat esiin. Varmin tapa väistää puremat oli pitää sadeasu päällä. Kun pilvet repeilivät, alkoi aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja oli kolmannen vitsauksen aika – parin tunnin työskentelyn jälkeen vaatteet olivat sadeasun alla kastuneet läpimäriksi hiestä. Aurinko ajoi kuitenkin pian hyttyset pois ja viimeistään tällöin talkoomieli oli vallannut jokaisen. Aamupäivän työskentelyn jälkeen kenttälounaana nautittu lohikeitto maistui erinomaisesti kannonnokassa.

Ruoka maistui fyysisen työn jälkeen.

Ruoka maistui fyysisen työn jälkeen.

Väsynyt ja onnellinen
Päivän kuluessa opimme konkreettisesti, että sinänsä kaunis lupiini on oikeasti sitkeä vihollinen, jonka poistaminen vaatii tunteja raakaa työtä. Aamulla vielä sinipunaisena loistanut pelto menetti pikkuhiljaa väriloistoaan ja ylöskaivetut lupiinikasat kasvoivat metrien korkuisiksi. Talkoolaisilla riitti työintoa päivän loppuun asti ja työporukoista kuului iloista jutustelua vielä loppumetreilläkin – kukaan ei lannistunut, ja toisilleen vieraatkin työkaverit tutustuivat fyysisen työn äärellä.

Puistonhoitajien kiitokset päivän työstä saivat viimeistään hymyn jokaisen kasvoille. Porukkamme teki päivässä työn, johon kahdelta ihmiseltä menee normaalisti kuukausi. Impact Dayn sanoma ”Yhdessä voimme vaikuttaa” tuli siis todistettua konkreettisesti. Paluumatkalla bussissa istui väsynyt, kaikkensa antanut ja tyytyväinen talkooväki.

Impact day 2013 oli menestys.

Impact day 2013 oli menestys.

Talkooterveisin,

Tuuva Harjanne
SBS TV Oy

Perinnetilalla sattuu ja tapahtuu – kuulumisia Korteniemestä

Korteniemen perinnetilalla kevät ja alkukesä ovat sujuneet melko mukavasti pienoisen alkujärkytyksen jälkeen. Keväällä palatessamme tilalle talven jälkeen pelästyimme, kun ruismaassa ei oikein vihertänyt mikään. Syksyllä kylvetty Aunus-ruis lähti hyvin kasvamaan ja orasti kauniisti, mutta keväällä yleensä viheriöivä ruispelto ei viheriöinytkään. Maa näytti tyhjältä ja mietimme alkaako sieltä kasvaa pelkkää rikkaruohoa. Mitään merkkejä lumihomeesta tai muusta tuhosta ei näkynyt. Sorkanjälkiä kylläkin oli pelto täynnä, mutta sekään ei selittänyt rukiin täyttä katoamista.Ilmojen lämmetessä alkoi maasta nousta myös ruis, harvakseltaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kyseessä olisi nyt katovuosi. Saamme kyllä pellosta tarvittavat kylvöjyvät, kunhan säät suosivat kesän ajan ja kypsyttää viljan hyvin. Tänä vuonna perinteinen rukiinleikkuutapahtuma korvataan mustakauran leikkuulla. Kylvimme mustakauraa hieman enemmän kuin yleensä, jotta saamme järjestettyä perinteiset viljan leikkuu- ja puintitapahtumat.

Kuva

Korteniemen lampaat Ahopellolla.

Laitumelle sen sijaan kuuluu hyvää. Kotolaitumella on tällä hetkellä neljä kyyttöä hiehot Iisa ja Aava sekä sonnipojat Joulupukki ja Jökö sekä suomenlampaita neljä aikuista ja kymmenen karitsaa. Ahopeltoa laiduntaa kolme lammasta ja kymmenen karitsaa. Myös Pitkäkärjen laitumelle on tulossa lampaita, kunhan saamme aidan korjattua. Aita on saanut osumaa kaatuneista puista. Horniolaista maatiaiskantaa olevat Leonard-kukko ja kanat Anna, Rauha ja Tyyne, kuopsuttavat maata pihapiirissä vapaasti kulkien. Niiden lempipaikaksi on osoittautunut kukkapenkki, joka saa välillä vähän liiankin hyvää hoitoa osakseen. Myös eteisen jauhinkiviä varten oleva jyvälaari on ollut erityisen kiinnostuksen kohteena viime päivinä.

Tällä viikolla myös lehmät ovat karkailleet parina yönä aitauksestaan. Järven vedenpinta on laskenut, joten ne ovat päässeet kiertämään aidan Suopellon takaa. Kyytöt eivät yleensä pidä uimisesta ja ne pysyvät aitauksessa, jos aita on vedetty järveen niin syvään, etteivät niiden jalat osu pohjaan. Aitaa on siis vedetty pidemmälle järveen ja toivottavasti saamme pian vettä, ettei järven pinta enää paljoa laske. Pihalle päästyään lehmät ovat verottaneet ohramaata aika tavalla. Onneksi mustakaura ei näytä niille maistuvan, ainakaan toistaiseksi. Onnekasta meidän työntekijöiden kannalta on myös se, että nämä kyytöt eivät ole lähteneet pihaa kauemmaksi, sillä joskus on lehmiä etsitty metsiä ja Helsinki-Pori 2-tietä myöten.

Kuva

Kyytöt Aava ja Iisa, tällä kertaa aitojen sisäpuolella.

Tapahtumia Korteniemessä on ehtinyt olla jo kolme. Seuraava tapahtuma Riemua rikkaruohoista on keskiviikkona 19.6. klo 15–20 ja se järjestetään ensimmäistä kertaa. Luvassa on tietoa yrttien ja rikkaruohojen käytöstä ruuanlaitossa ja muussa hyödyllisessä. Kansallispuistokummi Patrik Borg kertoo ravintotottumuksista ja hyvinvoinnista ennen ja nyt. Kasvivärjäyspata porisee ja nokkosesta kehrätään lankaa värttinällä. Tuvassa on myynnissä teemaan sopivaa suuhun pantavaa, joten kannattaa tulla käymään tapahtumassa. Lisätietoja tapahtumista löytyy www.luontoon.fi/korteniemi.

– Anne Huhta, puistomestari

Kuva

Tervetuloa tutustumaan Korteniemeen!

Merkitykselliset maisemat rakentuvat kokemuksista

Työpöytäni ääressä maisema avautuu minulle dynaamisena ja moniulotteisena systeeminä, johon liittyy erilaisia käsitemalleja ja analysointimahdollisuuksia. Pilkon maisemaa osiin, luokittelen, piirrän havainnollistavia kuvia sekä pohdin maiseman eri osien vuorovaikutussuhteita.

Mökkilaiturilla istuessani teorisointi unohtuu. Väreilevä vesi, kesätuulessa keinuvat kaislat, jääkauden hiomat silokalliot, nenään leijuva savun tuoksu ja saunaoluen sihahduksesta kantautuva ääni sulautuvat kaikki yhtenäiseksi kokemukseksi ympäröivästä maailmasta — tämä on minulle rauhan ja rentoutumisen maisema.

Meillä kaikilla lienee paikkoja, jotka ovat meille tärkeitä tai jotka ovat jääneet mieleemme jostain erityisestä syystä. Henkilökohtainen suhde paikkaan voi rakentua mitä erilaisimpien tekijöiden varaan. Jotkut arvostavat monimuotoista luontoa ja toiset paikan ilmapiiriä, joka muodostuu visuaalisten näkymien, äänimaailman ja tuoksujen kokonaisuudesta. Joillekin tärkeintä on se, mitä paikassa voi tehdä: moni muistaa ikuisesti paikan, missä sai rakkaudentunnustuksen tai juoksi maastomaratonin maaliviivan yli. Maisemien merkitykset muodostuvat kokemuksista. Esimerkiksi Kolin kansallispuiston maisemissa juostu Vaarojen Maraton liittää paikkaan kokemusperäisiä käytänteitä ja arvoja, jotka kuitenkin on vaikea huomioida suunnittelutyössä.

Suunnittelijan kartalle piirtyvät niin Natura-alueet, kulttuuriympäristöt ja muinaismuistot kuin Metsähallituksen asiantuntijoiden tekemät kulttuuriperintö- ja luontotyyppi-inventoinnit. Inventoimme jopa merenpohjaa. Kokemuksia kuvaavaa paikkatietoa päätöksenteon tukena meillä ei kuitenkaan ole – vielä.

Kokemusten inventointi voi äkkiseltään kuulostaa haasteelliselta, ellei jopa mahdottomalta tehtävältä. Subjektiivisia kokemuksia kun ei voi suoraan lukea maastosta, vaan tällaisen tiedon tavoittaminen edellyttää sillan rakentamista fyysisen todellisuuden ja kokemusmaailman välille. Se onnistuu kysymällä ihmisiltä itseltään, mitä he kokevat, tekevät ja arvostavat erilaisissa paikoissa.

Tänä kesänä inventoimmekin kokemuksia Saaristomerellä pyytämällä ihmisiä merkitsemään kartalle heille merkityksellisiä paikkoja. Kyselyn toivotaan tuovan tietoa suojelualueiden ja niiden ympäristön maisemiin kiinnittyvistä käytänteistä ja arvoista eli maisemapalveluista. Kesäkuun alussa avattu karttakysely on toteutettu osana ympäristöministeriön Harava -palvelun kehittämistä, jonka pilotointiin Metsähallitus on osallistunut yhdessä Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksen kanssa.

Kyselyn toivotaan tavoittavan ainakin tuhat yksilöllistä vastaajaa. Vastaajiksi halutaan niin paikallisia asukkaita kuin Saaristomerellä lomailevia ja työskenteleviä. Onko Saaristomerellä sinulle merkityksellisiä paikkoja? Kerro ne meille vastaamalla elokuun loppuun mennessä Minun Saaristomereni -kyselyyn. Osallistumalla vaikutat Saaristomeren kansallispuiston maisemiin liittyvään suunnitteluun.

Titta Koistinen

Haravassa voi kertoa esimerkiksi mieleenpainuneista maiseman katselupaikoista. Kuva: Toni Vikstedt.

Minun Saaristomereni -kyselyssä voi kertoa esimerkiksi mieleenpainuneista maisemanäkymistä merkitsemällä kartalle maiseman katseluun sopivia paikkoja. Kuva: Toni Vikstedt.

Aitatalkoissa satusaarella

Katamaraani Runö odotti Kuressaaren laiturissa toukokuisena torstaina, ensimmäisenä kuumana kesäpäivänä. Olimme työkaverini Marjan kanssa saaneet kutsun Eestimaa looduse fondin (ELF, Viron luonnonsuojelusäätiö) järjestämiin talkoisiin Ruhnun saarelle keskelle Riianlahtea. Tarkoituksena oli pystyttää aita Highlander –karjalaumalle, joka oli tulossa Tanskasta lautalla hoitamaan saaren merenrantaniittyjä.

Olin etukäteen tutustunut saaren kiinnostavaan historiaan. 12 neliökilometrin kokoinen saari ruotsinkielisine ihmisineen oli kuulunut vuoroin Ruotsille, Venäjälle, Saksalle ja Virolle, ja myös saareton Latvia on esittänyt omistusvaateita Ruhnusta. Viimein Neuvostoliiton vallatessa saaren toisen maailmansodan yhteydessä perustivat ruhnulaiset juntan, joka vangitsi saareen saapuneen pienen sotilasjoukon perunakellariin. Neuvostoliiton vastattua kapinointiin teloituksilla ja miehityksellä, pakeni koko saaren 200-henkinen väestö lopulta 1944 Ruotsiin kahta perhettä lukuun ottamatta. Ruhnun uudelleenasutus virolaisella väestöllä päättyi vielä kerran saaren autioitumiseen vuoden 1969 myrskyn jäljiltä, joka rikkoi saaren sataman ja kaatoi suurimman osan metsistä ja tuhosi taloja. Viron itsenäistyttyä 1991 saaren maanomistus on palautunut ruotsinkielisten ruhnulaisten jälkeläisten käsiin, mutta vakituiset asukkaat ovat pääosin virolaisia. Ruhnu elää turismista nähtävyyksinään majakka, vanha, 1600-luvulta peräisin oleva puukirkko sekä saaren itäpuolen pitkät luonnontilaiset hiekkarannat ja dyynit.

Ruhnun länsipuoli on aiemmin ollut karjan laitumina, niittyinä ja peltoina. Vuoden 1969 autioitumisen jälkeen merenrantaniityt ja vanhat haat ovat kasvaneet umpeen ja ruovikoituneet. Näitä ranta-alueita on päätetty lähteä kunnostamaan noin 100 hehtaarin alueella saaren lounaiskärjessä.  Karja oli saapumassa saareen lauantaina ja torstaina aitaus oli olemassa vasta hatarissa suunnitelmissa, joten odotimme hiukan jännittyneinä, mitä tuleman pitää.

Kuva

Marja odottamassa Ruhnu expressin kyytiä.

Saaressa vakituisesti asuvista noin 70 kyläläisestä monet ovat nuoria ja aktiivisia, ja saaren infrastruktuuri on huippuluokkaa: on koulu, kirjasto, posti, satama ja lentokenttä; majakka, sääasema ja museo sekä tietenkin palolaitos ja ambulanssi. Neljän kilometrin pituista päätietä kulkee tiukan aikataulun mukaan Ruhnu express, joka tosin talkooviikonloppuna toimi talkoolaisten kutsutaksina milloin ei kärsinyt rengasrikosta. Isäntinämme talkoissa toimivat bussinkuljettaja-karjanhoitaja Jüri ja opettaja-museonhoitaja-ambulanssinkuljettaja Andre. Saaren tarina ihmisineen sopisi totta vie satukirjan aiheeksi, ja hyväntuulinen, kelloja tai papereita katsomaton työtyyli talkoissa vain vahvisti tätä tunnelmaa.

Talkoiden tavoitteeksi muotoutui noin hehtaarin kokoisen saapumisaitauksen rakentaminen sekä lisäksi aitalinjan raivaus ruovikoituneelle merenrantaniitylle ja tervaleppäluhtiin niin pitkälle kuin ehtisimme. Meitä ELFin talkoolaisia oli 13 henkilöä, mutta lauantaiksi saapui onneksi Pärnusta parikymmentä henkeä lisää maakairan kanssa. Työn valmistuminen alkoi näyttää todennäköisemmältä.  Pikkuaitaus saatiin valmiiksi lopulta tunti ennen karjan saapumista, ja pääaitaustakin oli paalutettu jo monen hehtaarin alalta. Lautan tullessa satamaan oli paikalla koko saaren väestö – ja tietenkin hanuristi. Myös media oli paikalla ja tapahtuma ylsi television pääuutisiin saakka.

— Hanna-Leena Keskinen

 

Kuva

Työnkuvana oli ruovikon raivaus ja aidan rakentaminen.

 

Kuva

Karja saapuu! Vastassa koko Ruhnun saaren väestö, haitarinsoittaja ja lehväseppeleitä lehmille.

 

Kuva

Ihmetys kohdattaessa oli molemminpuolinen.

Pitääkö talkoolaisen olla aamuihminen?

 Miksi talkoot alkavat aina jumalattoman aikaisin? Yhtä hyvin talkoot voisi aloittaa urbaanin sivistyneesti Fazerin brunssin jälkeen puolelta päivin ja lopetella eteläeurooppalaisen tyylikkäästi alkuillasta, siirtyen sujuvasti Kappelin terassille? Näin ajatteli varmasti moni Metsähallituksen ja WWF:n Vallisaaren viikonlopputalkoisiin ilmoittautunut, odotellessaan Kauppatorin kupeessa armeijan paattia, päästäkseen risusavottaan salaperäiseen Suomenlinnan kupeessa häämöttävään saareen. Tai ehkä sitä mietin vain minä, lastatessani yhdessä WWF:n porukan kanssa talkoovarusteita ja ruokia samaiseen armeijan kuljetusalukseen Santahaminan päässä.

  Talkoohommia Vallisaaressa, Aleksanterin patterilla

Saako talkoolaisia komennella?

Talkoolaiset ovat mahtavaa porukkaa. He antavat aikaansa yhteiseen hyvään, käyttävät kallisarvoiset viikonlopun tunnit luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperintökohteen hoidon hyväksi. Koko viikon kestävissä talkoissa panoksena on pitkä pätkä kesälomaa. Miten tällaista hyvisjoukkoa uskaltaa komennella? Entä jos toisen päivän aamuna Kauppatorin laiturilla päivystävät enää lokit ja talkoolaiset ovat äänestäneet jaloillaan ja valinneet sittenkin brunssin. Nousiko sittenkin työnjohtajan rooli erikoissuunnittelija päähän ja risupinojen koosta, muodosta ja sijoittelusta tuli sanottua hiukan liian tiukkaan sävyyn? Olisiko pitänyt jättää mainitsematta, että risupino pitää olla 45 asteen kulmassa tiehen nähden… Ehkei sitä kulmaviivoitinta olisi ainakaan kannattanut kaivaa esille… Entäpä, jos kaikki haluavat mieluummin mennä Suomenlinnan hoitokunnan Iinan ja Vesan talkooryhmään? Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa tehtiin talkoohommia kahdessa eri kohteessa, joista toisen työnjohdoksi oli saatu naapurisaaresta Suomenlinnan hoitokunnan huippuosaajia.

Pakko rakastaa talkoita!

Ihanat talkoolaiset tulivat myös sunnuntaina. Eikä vähiten varmasti WWF:n mahtavan kokin Leenan ansioista. Talkoolaiset marssivat vatsallaan, tai ainakin talkoiden työnjohto. Saaret läpikotaisin tuntevan Jarmo Niemisen retki avasi talkoolaislle heidän ”hoidokkinsa” historiaa. Puolustusvoimiakin on pakko rakastaa. Auttavat aina, kuljettavat ja ovat joustavia. Voisikohan armeijan kavereille ehdottaa jotain rauhanajan ympäristömitalia. Armeijan poikien Uiskot eivät ehkä ympäristöpalkintoa saisi ainakaan hiilijalanjälkensä puolesta, mutta kyllä moni talkoolainen löysi sisäisen pikkupoikansa, kun Usikon kyydillä pääsi hurauttamaan mantereelle. Tai ehkä se olin jälleen vain minä.

Uiskon kyydillä tavarat ja talkoolaiset mantereelle

Uiskon kyydillä tavarat ja talkoolaiset mantereelle

Talkoista kirjoittaessaan tulee käytettyä paljon ylisanoja, kaikki on epäilyttävän mahtavaa ja ihanaa! Totta kuitenkin on, että harvoin saa olla niin monien hyvien asioiden äärellä, tehdä hommia hyvän puolesta, mukavien ihmisten kanssa. Luontoa, historiaa, maisemia, iloisesti hommia paiskivia ihmisiä, komeita univormupukuisia tyyppejä, hyvää ruokaa, innostusta. Pakko rakastaa talkoita, niitä aikaisin aamulla alkaviakin.

Kaikki tekivät töitä lounaansa eteen

Kaikki tekivät töitä lounaansa eteen