Mikä se siinä meni?

Hanget väistyivät vihdoin, kesä tekee tuloaan ja kaikenlaista vihreää on alkanut työntyä vauhdilla maan uumenista. Heräävä luonto saa biologin hetkeksi sekasortoisen kauhun valtaan: Mikä onkaan tuo jäseniään ojenteleva kasvi tuossa? Mikä lintu lauloi juuri? Entä tuo ohikiitävä perhonen, voi kun en muista! Aina sama juttu keväisin, talven aikana unohtuu niin moni asia.

Muistin pikku hiljaa palautuessa ja vihertymisen jälkeisestä alkushokista toivuttua huomaa taas kuinka valtavan monimuotoinen luontomme onkaan. Kärkipäätä edustavat perinneympäristöt, joilla pelkästään putkilokasvien lajimäärä voi pienellä neliömetrin alalla yltää useisiin kymmeniin. Siinä saakin tovin tehdä lajimääritystä ja kaivella muistisopukoita!

Ilman lajitunnistukseen liittyviä ponnistelujakin niityillä ja vanhoilla laidunmailla havaitsee jotakin erityistä. Niillä vanhan maankäytön vaiheet ovat pitkään muokanneet maisemaa; luonto on hyödyttänyt ihmistä ja tuottanut ravintoa laiduneläimille, laiduneläimet puolestaan ovat hyödyttäneet luontoa pitäen yllä avoimuutta ja luoden elintilaa monille lajeille, kuten ketoneilikoille ja kultasiiville. Samalla on jäänyt jälkiä esi-isien työstä: mm. kiviaitoja, kaskiröykkiöitä tai lehdespuita. Näitä usein satoja vuosia jatkuneita vaiheita ja niiden vaikutusta nykymaisemaan on jännittävä kuvitella mielessään kulkiessa kesäaikaan niityn laitaa. 

Lähiaikoina karja kirmaa kesän viettoon niityille ja muille luonnonlaitumille. Laiduntamalla hoidettuja perinneympäristöjä on valtion suojelualueilla yli 3 000 hehtaaria, noin kymmenys koko maan hoitoalasta. Siinäpä mukava kesätyö: syödä maukasta niittyheinää ja märehtiä leppoisasti koivuhaassa kansallispuiston rauhassa!

Inkoo. Katja Raatikainen

Kuva: Katja Raatikainen

Mukavasta työnkuvasta huolimatta tällaisia kesätyöntekijöiltä ei ole tarpeeksi. Laiduneläinten väheneminen on johtanut siihen että perinneympäristöt ja niiden lajisto ovat nykyisin melkoisessa ahdingossa ja maisemat pusikoituvat. Onneksi joitakin apukeinoja tilanteen parantamiseksi on kehitetty. Esimerkiksi nykyisin laitumet ja eläimet voivat kohdata toisensa modernisti netissä Laidunpankissa.

Perinneympäristöjen luonnon monimuotoisuus ja maisema säilyvät vain pitkäjänteisellä työllä. Jatkamme työtä suojelualueilla niittyjen ja luonnonlaidunten puolesta tänäkin kesänä yhdessä lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Umpeenkasvaneita alueita kunnostetaan raivaamalla mm. EUn rahoittamassa Luonnonhoito-Life – hankkeessa ja jatkohoitajiksi etsitään laiduntavaa karjaa.

– Katja

Mainokset

Mitä mietit?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s